Juhannuspläjäys

Otsikko viittaa tällä kertaa viimeisen viikon aikana kertyneisiin kuviin sekä juhannuksen leipomukseen.

Saanen esitellä: pannukakkukakku Jamie Oliverin reseptillä.

Vaiva oli aikamoinen, koska Suomesta ei saa valmiiksi paahdettuja pähkinöitä ja parapähkinöitäkin löytyi vaan sekoitepusseista!

Myös doublecreamin suhteen jouduttiin tinkimään ja käytettiin kuohukermaa, mutta sitä tulikin sitten runsain mitoin.

Ensinnäkin pannareitten paistamiseen pannulla tuhraantui kyllä hyvän aikaa, mutta kakun kerrosten kasaaminen oli ruuanlaittoa hauskimmillaan. Suklaasekoitetta joka toiseen ja kermavaahtoa joka toiseen väliin... Valuuko teilläkin kuola?

Voiko kuola ylipäätään olla valumatta, jos väleistä tursuaa suklaatäytettä?

Sitten vähän naamiointia, eikä kukaan edes tiedä, että välistä löytyy pannukakkuja. ;)

Koko komeus pöydässä. Se muuten oli ISO. Jokainen meidän kahdeksan hengen seurueesta otti palan ja silti jäi lähes puolet jäljelle.

Poikkileikkaus näytti veikeältä ja sitä oli myös maku. Olin odottanut, että kakku olisi makeampi, mutta pannulla paahdetut pähkinät olivat voimakkaan makuisia ja toivat mielenkiintoista säväystä kakkuun. Käytimme 70%-suklaata, joten sekään ei päässyt tekemään kakusta ällömakeaa. Mansikoita olisi voinut laittaa johonkin väleistä lisää tuomaan kakkuun enemmän raikkautta, mutta ehdottomasti vaivan arvoinen kakku, tällaista en ole koskaan ennen saanutkaan! Mukavaa saada jotain suomalaisesta mausta poikkeavaa. Tekoprosessiin vierähti muutama tunti, vaikka Mikko olikin auttamassa.

Maistoin myös ensimmäistä kertaa eläessäni oikeaa shamppanjaa. Mikko tiesi viinioppaan lukeneena, että oikeassa shamppanjassa kuplat ovat pyöreitä ja pienempiä kuin kuohuviinissä ja että, maku voi olla aavistuksen verran paahteinen. Tiedä häntä, mutta hyvää oli!

Alkumaljat ennen illallista maistuivat myös janoisille suille.

Koko konkkaronkka koolla ja juhannus parhaimmillaan. Tai ainakin melkein...

Koska sen jälkeen saatiin ruokaaa. Uusia perunoita, ihanaa salaattia, loimulohta ja katkarapukastiketta myöskään viinejä unohtamatta.

Kun keskittyy nauttimiseen oikein kovasti, ei ehdi näyttää siltä, että nauttii.

Isällä oli myös uittokaverit väkerrettyinä.

Saatiin myös lisää kavereita illan mittaan.

Ininään ei auta myrkky eikä huitominen. Makkarat saatiin kuitenkin paistettua.

Ja perinteiset pesispelit pelattua (hyvillä ilmeillä ja luontevilla juoksuasennoilla).

Outa-koirakin pääsi lauman pariin hauskanpitoon, joskin huomio tuntui kovasti kiinnittyvän ruuantähteisiin. Välillä ehti kyllä rapsutettavaksikin.

Olemus on sellainen, että nyt mietitään syntyjä syviä. Vai haiseeko siellä sittenkin makkara?

Vaikeaa päättää, onko juhannuksen kohokohta yhteinen ruokailu vai savusauna ja pulahdus joessa. Täydellinen ilta joka tapauksessa.
Ps. Ei meillä oikeasti ole noin paljoa pituuseroa, Mikko seisoo ylemmällä kivellä.

Itse juhannuspäivänä taas tehtiin rehtiä grilliruokaa: porsaan sisäfilettä, herkkusieniä pekonilla, paprikaa, ananasta, sipulia, maissia ja munakoisoan jälleen kerran viiniä unohtamatta. Mikon tuliaisena tuoma Sette vigne ei todellakaan suotta ollut Alkon ylemmiltä hyllyiltä, vaan hiveli makuhermoja grilliruoan kanssa.

Mutta emme me suinkaan laakereillaan ole levänneet kuvut täynnä, vaan eteisen remontti on nyt saatettu loppuun. Tervetuloa meidän pastellihuoneeseen! Hehe, me olemme äidin kanssa vielä lievästi säikähdyksissä vihreän värin karamelliefektistä, mutta hei, ainakin se on erilainen.  Ajattelimme kuitenkin hankkia jotain hieman synkempää väriä vastapainoksi vaikkapa uusilla verhotangoilla

Kiirettä on siis pitänyt niin maalausten kuin ruokaähkyjen parissa. Seuraavaa postausta pukataan, kun ehditään. Tältä erää toivotan kuitenkin pastellisävyisiä unia!