Kevät on minulle aina sellaista aikaa, että kaikki tuntuu tapahtuvan hirveän nopeasti. Ensin on järjettömän paljon koulujuttuja, joihin on vaikea keskittyä, kun tietää kesäloman olevan ja ovella. Sitten PUF ja se tosiaan on jo rymistellyt sisään. Minusta tuntuu kovasti siltä, että vasta oli vappu. Eikä minusta todellakaan tunnu siltä, että olen viiden päivän päästä matkalla kohti Tokioa. Mutta se on todella jotain, mitä odottaa. Sellainen sopiva valopilkku tähän vaiheeseen kevättä. Okei se oli vähättelyä, olen aivan mielettömän innoissani reissusta! Sitä ennen tosin pitää pakata Suomeen lähtevät tavarat niin, että pärjään ensin viikon Tokiossa ja sitten vielä viimeisen viikon koulussa. Ei ihan totta, seitsemän päivää koulua jäljellä!
Mutta asiasta kukkaruukkuun; minulle on iskenyt hirveä himo piirtää! Se ei ole yhtään minua, ainut taiteen laji, joka minulla on joskus ollut hallussani on kirjoittaminen ja sekin on kovasti tuntunut lipsuilevan päästä tässä viimeisen vuoden aikana. Mutta huomasin, että itse asiassa jopa osaan piirtää mallista, ihmisten kasvoja siis lähinnä. Tuntuu mukavalta tehdä pitkästä aikaa jotain mukavaa ja yhtä aikaa luovaa. Kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta on jotenkin tullut niin arkisia juttuja. Se seikka varmaankin tosin muuttuu, kun pääsen matkalle! Suunnitelmissa olisi järjestelmäkamerankin hankinta Tokiossa, saa nähdä toteutuuko.
Lähden tästä pyöriskelemään sänkyyni. Minulla on väsynyt olo, mutta ei uneta yhtään, jos tiedätte, mitä tarkoitan.
O-yasumi-nasai!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti