Lounastako?

Olen käynyt käveleksimässä kaupungissa reilut pari tuntia kierrellen kauppoja ja vain katsellen ympärilleni. Nähtävää riittää. Paikallisesta pienestä ruokakaupasta mukaan tarttui vähän syötävää  ja juna-aseman alta löysin Gourmet streetin, monia pieniä leipomoja ja ruokatiskejä vierekkäin. Lasivitriineistä löytyi kaikkea herkullisen näköisistä makeista leivoksista täyteläisen tuoksuisiin wokkeihin. Harmi, etten älynnyt ottaa kuvaa!

Alun perin ajattelin mennä puistoon syömään, mutta ulkona on sen verran helle, että kakkuni olisi varmaan sulanut. Auringon paiste lämmittää välillä tukalastikin, mieleni tekisi ostaa päivänvarjo, joita monet paikalliset kuljettavat mukanaan. Niitä löytyy kaikilla koristeilla, mustia, kukallisia ja pitsisiä. Mitä enemmän kiertelen täällä kaupoissa, sitä enemmän minun tekee mieli ostaa kaikkea söpöä ja hempeää! Myyjät ovat kaupoissa kovin ystävällisiä, tervehtivät asiakkaita kumartaen ja kun saan sovitettua jotain päälleni, he hihkaisevat usein "kawaii!". Palvelu on täysin eri luokkaa kuin suomalaisissa liikkeissä, mutta se johtuu tietysti kulttuurieroistakin. Japanilaiset kunnioittavat kaikki toinen toisiaan.


Tässä minä hotellihuoneessa vain muutamia minuutteja sitten! Mekko taitaa sopia sisustukseen.

Mietiskelen, että voiko suklaakroisanttia ja mansikka-suklaatorttua vihreän jääteen kanssa kutsua lounaaksi.

Torttu oli pakattu sievästi jääpalojen sisään, vaikka sanoin, että minun tarvii kävellä vain muutama minuutti.

Nomnomnomnom...

Tämä tosiaan pysäytti minut kaupungulla! Tai oikeammin pakitti. Muutaman askeleen päässä välähti. "Hetkinen näinkö minä bodarin tupakkamainoksessa?"

Hissillä varustettu monikerroksinen autoparkki

Nyt suuntaan vihdoinkin askeleeni kohti puistoa. Pian nähdään, mitä sieltä löytyykään.