Paranemaan päin

Tänään on lämpökin laskenut, päänsärky tosin vaivaa Buranasta huolimatta. Mutta aurinko sentään paistaa, mukavaa vaihtelua eilisen kaatosateen jälkeen. Minun mielialani ovat vähän turhan riippuvaisia säästä, joten syksy ei todellakaan kuulu suosikki vuodenaikoihin. Syksyllä alkaa koulu, syksyllä sataa, syksyllä on kylmä, syksyllä sairastuu ja kaikkea muuta yhtä mukavaa. Masennun varmaan siinä vaiheessa, kun kotona Sodankylässä ja Kiirunassa on lumet maassa ja itse raahaudun loskan ja rännän läpi kouluun joka arkipäivä. Talvella on paljon parempia puolia kuin syksyllä. Harmi vain, ettei missään päin maailmaa ole kolmea vuodenaikaa niin, että syksy skipattaisiin.

Seuraavaksi on pakko suunnata kohti kirjastoa ja kauppaa. (Ette arvaa kenen lainat on myöhässä, ettehän?) Lisäksi ajattelin leipoa tänään jotain suklaista, saa nähdä mitä syntyy! Minulle on selvästi iskenyt positiivisuuden puuska, toivotaan vain, ettei se mene ohi ennen kuin tulee läksyjen teon aika.

Jos jostain löytyy joku halukas lähtemään Sveitsiin niin saa ilmoitella. Selasin reissukuvia ja lomakuume alkaa iskeä...

Susilla oli oma puutarhapalsta pari kilometriä talolta. Ja joo, se on kurpitsa!

Hyvällä säällä alpit näkyivät Zollbrückin kylään, jossa asuimme reissun ajan.

Tässä aurinko on juuri laskemassa.

Metsät olivat viileitä ja ihanan vihreitä. Melkein tulee Twilight-leffat mieleen.

Ranskan kielinen Neuchatelin kaupunki oli upea, siellä juostiin yksi kaupunkisprintti. Onneksi oma lähtöni oli vasta illalla, keskipäivällä lämpöä riitti! Terveisin olkapäänsä polttanut skandinaavinen turisti.