Otettiin me myös yksi miesvahvuus mukaan, Outa-koira.
Tarviiko minun mainita, että viihdyn näissä maisemissa?
Aivan kuten seuralaisenikin.
Välillä jopa Outalta loppui puhti, vaikka oli niin paljon haisteltavaa,
että hihnan perässä riepoteltavalla oli vaikeuksia pysyä pystyssä.
Ensimmäinen yö kului yksinkertaisessa mökissä paljakalla, Outan vahtimana luonnollisesti.
Yksi kero piti käydä huiputtamassa.
Mutta tärkeintä on löytää sopivin torkkupaikka
Sekä pitää ruokataukoa kauneimman tunturilammen rannassa.
Outa oli ainut rohkea, joka suostui uimaan lähderaikkaaseen veteen.
Sitten taas alavemmille maille teltan pystytykseen.
Yöllä heräsimme kaatosateeseen ja ukkosmyräkkään ja sitä kestikin kolme tuntia,
mutta vanha teltta ei sentään onneksi vuotanut.
Telttapaikkamme oli männikössä pienen puron varrella.
Aamusta sitten kävelimme ihkaoikealle aamiaiselle,
hotelli Vuontispirttiin ja pääsimme myös lämpimään suihkuun.
Jokaisen pienenkin vaelluksen jälkeen on helppoa taas arvostaa arjen pieniä luksuksia kuten juoksevaa vettä, mutta pian taas kaipaa askeettisuutta, jota on vaikea arkioloissa saavuttaa etenkään niin, että siitä pystyisi edes vähän nauttimaan! Vaihtelu virkistää.
1 kommentti:
Tämmösestä en tiennykään mitään, huikean näköstä, minkä välin kävelitte? Mulla jäi yönyli-vaellus tältä kesältä väliin, pitää kunnostautua ensi kesänä taas niiltä osin, on metässä yöpymisessä aina oma "hohtonsa".
t.elsq
Lähetä kommentti