Viime viikon torstaina käveleskelin Mikon luo ja sain miettiä, miksei sade ikinä lopu. Minulla on myös vahva tunne siitä, että eniten vettä tulee silloin, kun kävelen kaupasta kotiin kymmenkiloisten ruokakassien kanssa.
Tosiasiat on hyväksyttävä: syksy on täällä yhtä varmasti, kun sieniä tulee sateella.
Onneksi puistoissa vielä vallitsevin väri on vihreä, mutta Sodankylässä, jonne suuntaan ensi viikonlopuksi, ei kuulemma lehtiä juurikaan enää puissa ole.
Rakkautta on kuitenkin ilmassa!
Ja syksyn esteettinen puoli on herkkua niinä hetkinä, kun valokuvaushimo iskee.
Ihan vähän on siis pakko hymyillä syksyllekin.
Puhumattakaan siitä hymystä, jonka aiheutti tämä yllätys perille päästyäni.
Perjantaina piipahdettiin baarissa tapaamassa Mikon tuttuja, joten launtaina koitti koti-illan vuoro.
Ohjelmaan kuului kaikki oleellinen: sauna, telkkarin ääressä löhöäminen ja vaahtokarkkien paistaminen.
Täydellistä vai?
No ei ihan. Rakkaudella Mikolle käräyttämäni vaahtokarkki. :)
Sinne hurahti viikonloppu ja nyt juostaan jo tiistaissa. Viikonloppujahan kaipaa aina, mutta syksyisin tunne vahvistuu entisestään. Syyssäitä ei kaikeksi onneksi tarvitse kärsiä yksinään ja varsinkaan tyhjin mahoin. Ajan kulumisessa ei kylläkään ole yhtään mitään valittamista, minulla on kaksi koetta jäljellä ja sitten kutsuu kotiseutu. Pian tullaan, äiti! :)
3 kommenttia:
Luontokuvista 10 pistettä! Oottelemme sitten sitä kuvakirjaa. Kustantajakin voi olla tiedossa.
Juuri kannoin kameran sisään Kilpisjärvellä. On kaunis revontuliyö, siellä pilvien päällä. Jossain päin maapalloa on varmaan pilvetöntä. Saattaisi nämä revontulet muuten näkyä Etelä-Suomessakin.
Sellainen joululahja saattaisi olla koko poppoolle iloksi!
Vauvau, Mikko sanoi, että Aamulehdessäkin oli ollut mainintaa avaruussäästä. Ehkäpä ne näkyilisivät minulle tänä vuonna täällä, viime vuonna kun ei onnistanut. :) Toisaalta taas siinä on yksi syy lisää tulle käymään jälleen kotona!
Nyt on 24 h plus 21 min siihen, kun Eskelinen kippaa Rakkaan tytteliinin Sodiksen kirkolle :)
Lähetä kommentti