Lähdin tosiaan tutkimaan läheistä puistoa ja päädyin porteille, joiden sisäpuolelle oli noin neljän euron pääsymaksu. Tietysti maksoin ja päädyin ihailemaan melko luonnontilaisia maisemia. Erään lammen rantamilla kasvoi kurjenmiekkoja ja pari naista oli piirtämässä puuväripiirrosta alkukesän maisemasta.
Istutetuista kukista tämä oli ehdoton lempparini. Pitkien varsien päässä violetit pallot.
Tietysti kaksin aina kaunihimpi!
Täysin puiden varjostamia leveitä kävelykatuja oli muuallakin kuin tässä puistossa.
Puiston keskellä oli lampi, jonne pääsi halutessaan soutelemaan.
Nämä pinkit kukat kukkivat joka paikassa matkamme ajan.
Puiston alkupää oli rakennettu melko länsimaiseen tapaan ja taustalla näkyy kaupunki. Suihkulähteen patsas oli joka tapauksessa kaunis kuin mikä.
Minä onnistuin polttamaan olkapääni päivän aikana.
Mutta lohdutukseksi ostin mustikka-jogurttipehmiksen. :)
Tallinan reissulta minulla oli yksi kuva vaaleanpunaisesta talosta, jonka parvekkeelle muuttaisin mielelläni, mutta eikö tämä vedä aika hyvin vertoja?
Pääsin mukaan isän työtovereiden illalliselle aivan taianomaiseen paikkaan. Bussimatka kaupungista lähemmäs vuoria kesti kolme varttia. Alueella asuu kuulemma varakkaita ihmisiä.
Jyrkkien rinteiden välissä virtasi puro ja siellä oli myös illallispaikkamme, jonka ruokailuhuoneet olivat erillisiä rakennuksia siroteltuina kauniiseen puutarhaan.
Saavuimme paikalle hämärän tullessa. Valaistus ja kaikki yksityiskohdat olivat uskomattomia.
Monestikko olet kävellyt punakaiteisen sillan yli ja kapeaa kivipolkua pitkin pienempien purojen solistessa vieressä asettuaksesi matalaan pöytään monen ruokalajin eksoottiselle illalliselle? Kerran.
Tietenkään unohtamatta altaassa uiskentelevia karppeja.
Eteisessä riisuimme kengät ja asetuimme salin pitkään puiseen pöytään jonka tuolit olivat puolet tavallista matalampia. Toisissa ruokailuhuoneissa tuoleja ei ollut lainkaan perinteiseen japanilaiseen tyyliin, mutta länsimaisia asiakkaita oli myös huomioitu. Minä olisin mielelläni syönyt lattialla istuen!
Alkuruuaksi keittoa, jonka maku oli alkanut käydä tutuksi aiemmistakin ruokapaikasta. Vatsalle se ei ilmeisesti ollut tarpeeksi tuttua, sillä sain seuraavana iltana mahataudin eikä sen jälkeen tehnyt enää mieli samaista keittoa... Mutta se oli vähäinen miinus koko matkalla. :)
Korkeatasoisissa paikoissa tarjoiltiin sashimia eikä sushia, omin kokemusteni mukaan siis. Eli kalaa, pelkkää kalaa mieluiten mahdollisimman kylmänä. Alla on siis jäätä.
Paistettu kala. Miten tää syödään?
Tämä oli jo simppeliä! Upotus soijakastikkeeseen ja grillaus pöytään tuotujen hehkuvien kivien lämmössä. Kaikki ruokalajit tulivat pienenä annoksina, mutten muista niiden lukumäärää.
Jälkiruoka oli suorastaan kaunis koruttomuutensa vuoksi! Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mistä pallero oli valmistettu, sen mautkaan eivät olleet lainkaan tuttuja. Sisällys oli tummanruskea, ei erityisen makea, vaan jotain ihan muuta, mitä en osaa nimetä.
Ehkä hieman väsyneet, mutta joka tapauksessa onnelliset reissaajat. Ruokailun puolivälissä kaikkialta sammutettiin valot ja keräännyttiin avatuille oville (puolet seinästä). Japanilaisen musiikin soidessa tulikärpäsiä vapautettiin lentoon. Lähes pimeässä puutarhassa lenteli vihreitä valontuikkeita hiipuen ja voimistuen kymmenen minuutin ajan. Kokemus oli kerta kaikkiaan uskomaton.
Nukkumaan pääsimme taas vasta myöhään, mutta se ei juuri mieltä painanut. Seuraavasta päivästä kuulette seuraavassa postauksessa. Eihän tätä reissua voi liian hartaasti muistella, ettei matkakuume pääse kasvamaan sietämättömäksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti