Pirttirannan paakarin naapuri

Meidän naapurissa täällä Sodankylässä asuu ihka oikea leipuri, mutta meidän keittiömme tuskin jäi kauaksi ykkössijasta eilisissä kokkauksissa.

Äiti toi Unarin muikkuja töistä tullessaan. Puhkomisen ja jauhotuksen jälkeen ne paistetaan runsaassa voissa. Olen pienestä pitäen tykännyt kalasta, johtunee varmaankin siitä, että olin aina ukin tyttö ja ukkini puolestaan on melkoinen kalamies. :)

Ja sitten minun luomukseni, suklaa-karpalokakku. Erikoinen ulkomuoto syntyy vuoraamalla vähintään kahden litran kulhon kelmulla ja kasaamalla kakun kerrokset kulhoon. Kulhossa kakun voi helposti kuljettaa mukana autossa ja vasta paikan päällä kääntää oikein päin ja poistaa kelmun. Tämäkin leivontavinkki tulee Kinuskikissan nettisivuilta. Pohjana käytin Pirkan appelsiiniunelmatortun reseptiä (, joka on myös kokeilun arvoinen!) ja täytteeksi tuli vajaa 4 dl kermaa(vatkataan), 1 prk maitorahkaa, vajaa 0,5 litraa karpaloita (itse laitoin ne hieman jäisinä, toimi hyvin), sokeria reilulla kädellä, kahden liivatelehden edestä kuumaan vadelmamehutilkkaan liotettua liivatejauhetta ja voilá. Pellillisestä taikinaa leikataan sitten sopivan kokoisia palasia kulhoon. Kääretorttupohja imee täytteestä jo niin hyvin nestettä, että kostutus ei ole ollenkaan välttämätöntä.

Tässä vielä kokonainen kakku, mutta ei ole kauaa. Saimme ihan oikeasti puolet kakusta syötyä ihan vain kahteen pekkaan. Karpalo on sen verran kirpeä marja, että kakusta on vaikeaa saada äkkimakeaa, mikä passasi meidän seurueellemme mainiosti.

Kelmu jättää kakkuun jonkin verran ryppyjä, mutta mielestäni se näytti oikein sympaattiselta kesäkakulta. Lisää koristeellisuutta havitellessaan voi kelmua vasten painaa ennen muita täytteitä esimerkiksi marjoja tai leikata taikinasta koristeellisia kuvioita.

Kyseistä herkkua varasin rasiallisen matkaevääksi tämän illan junamatkallekin. Pakkoliikuntaleirini alkaa uhkaavasti lähentyä loppuuaan, mutta sitä ennen ehdin vielä ihan vapaaehtoisesti hiihdättämään Outa-koiraa aurinkoiselle hangelle. Meille ollaan muuten suunnitelemassa laumanlisäystä ensi kesäksi, olen saanut koirakuumeeni tarttumaan äitiinkin. Olen muun muassa pyörittänyt äitille propagandana kotivideoita ajoilta, jolloin Outa oli vielä pentu. ;)

Hau hau!