Epätoivo.
Jostain on pakko aloittaa ja tällä kertaa se oli pölyisen parvekkeen putsaus, koska lasituksia olisi ollut turha pestä sen pölymäärän keskellä.
Apulaisina sanko, pari rättiä ja Mikko :)
Yksi seinä yksiöstäni on pelkkää ikkunaa ikkunan vieressä ja parvekkeella on vielä korkeat lasit.
Kaikki on hyrskyn myrskyn tai ainakin heikun keikun. Se häiritsee minua siivotessaKIN. Aina ja ikuisesti.
Linnunkakkaa.
Muuten vaan likaista.
Ja ne ikkunan karmit! Luulen, ettei täällä edellinen asukas ole hetkeen pessyt ikkunoita. No joka tapauksessa, valkeus koitti. Koko kämppä näyttää eriltä ja maailma kirkastui, mutta menihän siihen muutamat tunnit.
Sitten itse asiaan eli keittiöön. Ruotsissa asustellessani ihastuin mutakakkuun ja leivoskelen sitä kotona edelleen silloin tällöin. Resepti on niin simppeli kuin olla voi. Klikkaa tästä.
Sisäinen lapsi. Aikuisuus on sitä, kun saa itse päättää kuinka paljon taikinaa jättää kulhoon nuoltavaksi.
Parhaimmillaan kakku on tuoreitten mansikoitten ja kermavaahdon kera.
Me kai ajateltiin korvata mansikat narun pätkällä.
Koska urakka ikkunoiden parissa tuntui ikuisuudelta, otetaan loppuilta rennosti. Luvassa on löhöilyä leffan, poppareiden ja kakun äärellä. Näyttää siis siltä, että tähän viikkoon mahtuu kaksi lauantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti