Kainuun rastiviikon viimeinen osakilpailu on käyty eilen paahtavassa helteessä puurtaen, mutta hengissä ollaan ja kaiken kukkuraksi jokaikinen rasti on löytynyt kunnialla ilman sen kummempia hakemisia. Tiimityöskentely on rautaa! Puolilta päivin käännetään auton nokka takaisin kohti pohjoista ja työt jatkuvat sitten tiistaina varmaankin räntäsateen siivittämänä. Jippii.
Välipäivänäkin oltiin akheria Mikon kanssa ja käytiin palauttavalla sauvakävelyllä. Tai minä kävin, Mikon kävely oli huomattavasti sauvattomampi. Minusta on ihan okei näyttää mummolta.
Samaisen sauvakävelyn jälkkäriksi tarjoiltiin loikkimista Hiukan hietikolla aivan Sotkamon keskustan kupeessa. Pääsin grillaamaan albiinonahkaani ja lopputulos oli hehkeän/hehkuvan punainen. Kyllä se vielä rusketukseksi muuttuu!
Oikeat jälkkärit saatiin torin laidassa sijaitsevasta kahvila & sisustusliike Murusesta, jonka sulkeutuvan oven väliin saatiin jalka - koputtamalla.
Tarjonta herkkua, palvelu ystävällistä. Täältä sai myös Huuskolan tilalla valmistettua jätksiä, jonka hehkutin sulaksi edellisessä postauksessa!
Brownie banaanijäätelölla ja kermavaahdolla, omenakinuskipiirakka ja Laitilan limpparit.
Vähintäänkin näin hyvää. Vähemmäläkin helteellä tälle olisi pakko lämmetä.
Sitten taas huoneiston grilliherkkuja. Erityisen esteettiset tornit kasasi isäni ja tätini on toiminut grillimestarina.
Aamut eivät olleet aina tämän unikeon virkeintä aikaa, mutta joka tapauksessa suunnistuskamat vedettiin päälle ja puuroa naamariin. Juostiin Mikon kanssa lähes mätsäävissä asuissa, Lapin Veikkojen t-paidat molemmilla, Mikolla siniset sukat ja housut ja minulla taas punaiset. Kliseistä? Tarviiko edes mainita, että eilen juostiin maalisuora käsi kädessä...
Kajaanissa puolestaan oli porukkaa ku pipoa kiitos torikadun, joka avataan noin viikoksi joka kesä.
Kisan jälkeen käytiin thai-kojulla nälkäisinä ja läksimme tyytyväisinä. Hyvä esimerkki siitä, ettei saa antaa ulkonäön pettää, nuudelit kananrinnalla ja vihanneksilla olivat herkkua.
Sitten koitti Mikon aika lampsia Kajaanin rautatieasemalle. Niin mukavat pari viikkoa takana, että oli pakko vähän hymyillä, vaikka nähdäänkin seuraavan kerran vasta elokuussa. Olisin mielelläni hypännyt samaan junaan ja viipynyt Tampereella viikonlopun, mutta äiti piteli takin liepeistä kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti