Oloni on suurin piirtein tällainen, sillä syksyn kirjoitukset ovat ohi.
Olen tässä kahden kuukauden ajan kuluttanut koulun penkkiä niin ahkerasti, ettei veri kierrä jaloissa. Eilen olin koulun salista lähtiessäni ihmeellisen iloinen, vaikka se viimeinen kirjoituskerta menikin vähän penkin alle. Stressi on nyt tiessään, tuntuu kummalta olla olematta hermostunut! Kirjoitin pitkän ruotsin ja biologian, keväällä on vuorossa enkku, pitkä matikka, äikkä ja maantieto(?).
Kuva on Itämeren rannalta eräältä elokuiselta mökkiviikonlopulta. Jotain samankaltaista ekstrarentouttavaa voisi suunnitella taas lähitulevaisuuteen. Pian tosin on jo syysloma. Lähden tietysti kotiin äitin luo, vedän verkkarit jalkaan enkä ajattele yhtään koulua!
Totesin, että viimeisin kuva blogissa on heinäkuun puolelta, joten:
Älkää huoliko, en käytä pörrökorva-hupparia kodin ulkopuolella :D kutsun tätä myös saa-poikaystäväsi-rakastumaan-sinuun-uudelleen -huppariksi. Toimii!
Leikkasin siis myös otsiksen ja tukka lyheni sen myötä, mutta olen saanut ainoastaan "sun tukka on kasvanut!" kommentteja. Näytän ihan tytöltä! Minusta muutos oli aika suuri, entiset siilit on nyt tuolla alla kasvaneet jo hyvän matkaa.
Olen muutenkin tuon hiustenleikkuun myötä hullaantunut kaikkeen syötävän suloiseen: hameisiin rusetteihin, sukkiksiin ja pitsiin. Olen myös alkanut otsiksen leikkuun jälkeen näkemään unia silitettävistä villieläimistä. Luit oikein. Se kuulostaa minustakin aivan yhtä oudolta. Vuorossa on ollut jo jäniksiä, pikkulintuja, oravia ja villisikoja...
Minulta ei ole myöskään kysytty papereita viime aikoina paljoa missään. Onko kyseessä joku "näytän siltä, että tunnen itseni liian vanhaksi, joten yritän näyttää nuorelta" -efekti?
Vielä asiaa perheenlisäyksestä: ostin uuden objektiivin. ♥ Kaikki postauksen kuvat on otettu käytetyllä Sigman möhkäleellä, jonka suurin aukko on f/1,4 eli kuvia saa hämärässä ja taustat ovat ihanan sumeita. Olen ollut varsin iloinen tästä ensimmäisestä ostamastani lisäobjektiivista. Heti, kun olen rikas, alan tuhlata rahojani kameravehkeisiin. Joku muuten voisi lähteä mukaani valokuvausretkelle joku päivä nimittäin Mikko ei ole erityisen innostunut mallina olosta!
Olin jo unohtaa otsikkoni, johon olisi ehkä hyvä antaa selitystä vähintäänkin näin lopussa! Eilen nimittäin uuvuttavan ja hitusen säälittävän biologian yo-koe suoritukseni jälkeen kävimme iltahämärässä lähipolulla kävelyllä ja pääsimme ihmettelemään lepakon saalistuslentoa useamman minuutin ajan ihan läheltä. Mikon oli pakko nauraa minulle, kun hihkuin innosta. Lapissa lepakkoja ei juuri ole, joten eilen näin sellaisen ensimmäistä kertaa. Päätin, että vaikka kirjoitukset menivät miten menivät, niin kyllä minusta jonkin sortin biologi tulee. Unelmatyöni olisi tehdä luontodokumentteja. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti