Pelasta minut, kampaaja

Vihdoin ja viimein huomenna koittaa kampaajalle pääsy. Viime kerta oli toukokuussa eli pikaisella laskutoimituksella aivan liian kauan sitten. Ongelma tosin on, etten yhtään tiedä, mitä haluaisin kuontalolleni tehtävän. Usein paras lopputulos kuitenkin tulee, kun kampaaja saa päättää.


Otsikseni on ikiomaa käsialaani ja sivuja olen myös vähän napsinut. Niskaletin on kaveri lyhentänyt kerran tämän puolen vuoden aikana. Kaiken kaikkiaan olen hämmästynyt siitä, kuinka hyvin olen tullut toimeen tukan kanssa kotiparturoinnista huolimatta. Olen tosin laittanut sitä paljon enemmän kuin ennen. Ennen kuin uskallan päätäni pistää ulos suihkun jälkeen on tukalle näytettävä fööniä ja pyöröharjaa. Olen itsekin melkein tottunut siihen, että hiukseni ovat suorat, vaikka luonnostaan ne kihartuvat jo aika reilusti tässä pituudessa.

Olen saanut varsin hurmaavia kommentteja tuntemattomilta päihtyneiltä miehiltä:
"Mmmisshtä sää oot kopjoin to tukan. Mmistä sää oot kopion shen. She on khuuskytllukua."
"Toosi hienot hiukshet. Ne on kuuskytlukuah. Tää nainen on shuoraan kuuskytluvultah."