Kokoontumisajot

Kyseessä ei ole moottoripyöriä, mutta vähintäänkin jokin yhtä omituinen ilmiö nimittäin meidän perhe. Tällä kertaa yhteinen viikonloppu tosin sujui yllättävän normaaleissa merkeissä. Extreme-urheilu jäi nyt välistä vanhempieni flunssan vuoksi.

Sen sijaan kävimme shoppailemassa, kahvilla, teatterissa ja ravintolassa.

Valosta saa hyvää palvelua ja hyviä herkkuja. Minun mozzarella-chorizosalaattini vei kielen mennessään. Pitäisi joskus piipahtaa ilta-aikaan, jolloin kahvila muuttuu hieman baarihenkisemmäksi.

Ravintolavalinta oli tällä kertaa Salud, joka on tunnettu hyvistä pihveistään. Ruoka olikin vallan mainiota, mutta täytyy sanoa, että huone, jossa söimme, ei ollut yhtä miellyttävä ympäristö kuin Saludin hintatasolla voisi odottaa. Varsinaisessa ruokasalissa ei ilmeisesti ole kahdeksan hengen pöytiä, joten meidät istutettiin konfrenssihuoneeseen, jonka takaseinällä komeilivat toimistokaapit. Lisäksi valaistus oli turhan kirkas. Kun viimeksi kävimme kaksin Mikon kanssa Saludissa, saimme huomattavasti tunnelmallisemman pöydän.

En voi silti murjottaa, koska tämä kaunotar maistui juuri siltä, miltä grillipihvin tulee maistua. Parasta ulkofilettä, jota olen syönyt hetkeen.

Kippiksen sijaan sanoimme skål Vadelmavenepakolainen-näytelmän innoittamina. Komedia oli hulvaton!

Jälkkäreille siirryimme Ratinan-rantaan, jossa toinen veljistäni asustelee. Tarjolla oli leipomaani appelsiini-suklaakakkua, josta olen kerran aikaisemmin tehnyt lime-version. Siitäkin huolimatta, että kakun leivonta ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, oli viikonloppu varsin mukava. Kiitos kaikille!