Uskaltauduin tässä eräs päivä lähtemään kauppareissulle kevättakilla, ilman pipoa ja arskat päässä.
Niinhän siinä kävi, että sai tehdä töitä pitääkseen itsensä lämpimänä.
Ja kun lopulta päästiin kaupasta ulos, oli koko taivas peittyny synkeään tasaisen harmaaseen pilvimassaan ja tuulen viha minun korvia kohtaan oli selvästi yltynyt. Se siitä aurinkoisesta kevätpäivästä.
Onneksi oli hyvät lohdutuspalkinnot. Perunamuusin teon jälkeen päästiin nauttimaan loputkin äitin tuomasta poronkärsityksestä.
Epämääräinen hyvää-ilme.
Seuraavana päivänä en uskaltautunut ulos ollenkaan, koska sain sillä synkeällä kauppareissulla hamstrattua kotiin muikkuja. Perinteisen ruuan viikko ilmeisesti meneillään?
Nämä on parasta maailmassa eikä muuten edes maksanu paljoa mitään! Ostettiin vajaan kahden euron loota, josta tuli ainakin minulle sellainen ähky, että keittiökin sai levätä tiskeineen ihan rauhassa hetken ruuan jälkeen. Mikko, joka ei ole kalaruuan ystävä suostui tähän a) koska ne ovat kalaruaaksi ihanan rapsakaito ja ravsaisia b) sillä ehdolla, että niiden kanssa saa valkosipulimajoneesia/aiolia.
Aiolin valmistus menee kutakuinkin tätä rataa:
Yksi keltuainen rikotaan kulhoon, jossa on helppo vatkata pieni määrä majoneesia (ei laakea kulho). Käytimme itse sähkövatkaimessa vain toista metallivatkainta. Vajaa desilitra rypsiöljyä vatkataan joukkoon aluksi tipoittain ja lopulta ohuena nauhana. Reilu vatkaus on olennaista rakenteelle. Majoneesi maustetaan sinapilla, sitruunamehulla tai -esanssilla ja tuoreella valkosipulilla.
Ei siis mitenkään liian vaikeaa. Emme suosittele oliiviöljyn käyttöä, koska sen maku on hallitseva. Nimim. kokemusta on ja roskis sai ruokintaa. Mausteissa voi tietysti ottaa niin paljon vapauksia kuin uskaltaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti