Hyvän olon päivä

Tänään on saavutettu suuria: sain houkuteltua itseni takaisin lenkkipolulle! Ulkona paistoi aurinko täydeltä terältä ja sain ihan käsittämättömästi intoa kauan odotetun kuntokuurin aloittamiseen. Lihaskuntoa olen tehnyt silloin tällöin ja pitempiä kävelylenkkejä joka viikko, mutta hölkkäämässä olen käynyt viimeksi syksyllä.

Aloitin vaatimattomasti vajaan kuuden kilometrin hölkällä ja aikaa en myönnä, kun menin niin hitaasti! Jostain on aloitettava ja voi hyvinkin olla, että huomenna toivon, että olisin puolittanut matkan, heh. Ajattelin kuitenkin, että nyt kun olen täällä blogissa julistan kuntokuurin alkaneeksi, minun on myös pysyttävä siinä. ;)

Minä ulkoilutin näitä kavereita koiran puuttuessa.

En ole hetkeen nähnyt niin paljon kevätiloa kuin tänään lenkkipolulla. Jokaisen perheen Muppe oli päässyt lenkille ja harva mäki ei ollut pienten pulkkailijoiden kansoittama.

Myönnän, että luulin joutuvani kävelemään osan lenkistä, mutta ilmeisesti kunto ei ollut ihan niin nollalukemissa. Jalka jaksoi nousta juoksuaskeleeseen viimeiselle kulmalle ja kumma kyllä tuli hyvä olo. Ninjahyppyjä lenkin päätteeksi, en olisi uskonut.

Tiedättekö sen hyvän väsymyksen tunteen? Varmaan osasyyllinen oli kohdallani se pieni ylpeyden tunne, kun saa vihdoin tehtyä jotain, mistä tietää pitävänsä, mutta on jo pitempään ollut liian laiska siihen. Kerrankin dataamisesta oli jotain hyötyä. Selailin nimittäin kaikenlaisia arkistoituja harrastuskuviani viime vuosilta ja mietin, että jaksaisinko edes tehdä enää kaikkia lempparijuttujani, jotka vaativat jonkin verran pohjakuntoa. Siitä se ajatus sitten lähti.

 Mikko ei insproitunut lähtemään lenkille vaan ruokakauppaan.

En sano vastaan, kun lenkin päälle saa tällaista tarjoilua. Kiitos, muru!