Muut Tokio-postaukset löydät alta:
Päivä alkoi leppoisasti eksymällä metromatkan jälkeen puistoon. Isä oli lähtenyt kokoustamaan aamusta ja minä hyppäsin metroon ja suuntasin keskustaan. Olimme sopineet aika jännittävät treffit tasan kello x tiettyyn paikkaan, koska olimme vaihtamassa hotellia seuraavaksi yöksi. Suhteellisen orpo tunne, kun vanha luurini ei toiminut miljoonakaupungissa lainkaan ja yhteydenpito isäni kanssa oli mahdotonta ellei sitten olisi halunnut hakeutua puhelinkopille.
Olin joka tapauksessa iloinen siitä, että koin pienoisia suunnistusvaikeuksia kävelymatkalla Shinjukusta Shibuyaan, koska en muuten olisi päätynyt oikaisemaan Shinjuku Gyoen puiston kautta.
Tokio ei kuitenkaan ole yhtä pilvenpiirtäjien loistoa kuten sen futuristinen maine usein antaa ymmärtää. Pienet kujat sekä matalat, ruosteiset ja vieri viereen ängetyt pikkutalot ovat iso osa katukuvaa.
Ja seuraava puisto oli Yoyogi. Harmi, ettei ollut sunnuntai, jolloin täällä näkee mitä erikoisimpia pukeutumistyylejä.
Portti. Japani on täynnä iiisoja portteja.
Makuelämyksiäkään ei tarvi kauaa etsiä. Tokiossa on arvioiden mukaan enemmän ravintoloita asukasta kohti kuin missään muussa kaupungissa. Kilpailun vuoksi laatu ja hinta ovat kohdallaan.
Pääsin kuin pääsinkin lopulta kohteeseeni Shibuyaan. Helle tosin vaati veronsa, hihi.
Ja tämän ikkunan perusteella päädyinkin ihanaan kahvilaan, jossa tarjoilija ei puhunut minulle sanaakaan englantia. Välillä on suorastaan hämmentävää huomata, kuinka suuria ongelmia englannin puhuminen tuottaa nuorillekin japanilaisille. En tosin törmännyt matkan aikana kertaakaan tilanteeseen, jossa kielimuuri olisi tuottanut isompia ongelmia. Maalla se olisi varmasti todennäköisempää.
Tokion vilkkain risteys jalankulkijoiden osalta on vilkas. Ja leveä. Ja vilkas.
Hatchiko veistoksen alla tavattiin onnistuneesti isän kanssa! Sopimus oli, että jos isää ei näy varttiin, etsin puhelinkopin ja soitan isän kännykkään. Jos taas minua ei olisi näkynyt tuntiin, isä olisi mennyt poliisin puheille.
Matka taittui sitten yhdessä kätevästi Yokohamaan, satamakaupunkiin Tokion vieressä. Varmaankin hienoin hotelli, jossa olin siihen mennessä käynyt! Meidän laukut kannettiin huoneseen ja sitä rataa. Isä oli aamulla lähtenyt lenkille ja, kun henkilökunta oli noteerannut isän vaatetuksen, isälle tuotiin pyyhe ja vesipullo juoksulenkkiä varten. Palvelu pelaa, haha!
Sitten vielä hieman ympäristön tutkailua auringonlaskun aikaan. Hyppäsimme tietysti maailmanpyörän kyytiin, josta oli aika mielenkiintoiset näkymät.
Saisiko olla minigolfia katolla?
Vai kenties jalkakylpy?
Huvipuisto oli siis aivan hotellimme vieressä, mutta sisällä ei näkynyt ristin sielua! Autio pelihalli, jossa kaikki koneet huutavat yhteen ääneen, mutta ketään ei ole paikalla, oli aika psykedeelinen kokemus.
Alakerrasta löytyi karikatyyrien piirtäjiä, joten tietysti piti mennä kokeilemaan. Pitää näyttää lopputulos täälläkin jossain vaiheessa. Noin 10 min ja 5-10 euroa, jos en aivan väärin muista.
Aivan oikeanpuolimmaisin rakennus oli hotellimme.
Koko alue, jolla illan aikana kävelimme, tuntui olevan täynnään pariskuntia. Mutta eikö tänne olisi ihan hauskaa tulla treffeille?
Maailmanpyörä maasta
Ja korkeuksista, pienoinen kokoero!
Kävimme siis Landmark Towerin 69. kerroksessa, 273 metrin korkeudella. Aikoinaan ainakin se oli Japanin korkein julkinen näköalapaikka rakennuksessa. Tornithan lasketaan erikseen.
Kokeilimpahan myös silloista maailman nopeinta hissiä, nyt se on toisella sijalla! Se oli nopeaa kyytiä se ja korvat menivät tietysti lukkoon. :D Hississä ei päässyt itse painelemaan nappeja, vaan sen työn hoiti söpöihin univormuihin sonnustautunut henkilökunta.
Iltapalaa ja valtava annos. Tämä kuva siksi, että silmäpussini ovat aivan järkyttävän kokoiset. Emme oikein missään vaiheessa päässeet unirytmiin kiinni ja menimme aina Japanin aikaan liian myöhään nukkumaan. Kostautuu kauniisti kuvissa. :D
Matkalla hotellille emme voineet olla pysähtymättä tämän kohdalla. Japanilainen sirkustaiteilija veti uskomattoman shown eräällä aukiolla ja keräsi kyllä kohtalaisen väkijoukon ympärilleen. Itsekin harrastin sirkusta aikoinaan ja nämä temput kyllä vakuuttivat. Vielä hauskempaa oli miehen selostus, josta emme ymmärtäneet sanaakaan, mutta nauroimme silti vedet silmissä. Jos olette joskus nähneet mitä ihmeellisimpiä japanilaisia tv-kilpailuja, tiedätte mitä tarkoitan.
Minulla on myös pätkiä videolla. Tässä kuvassa näky kolme kättä, kun tarkasti katsotte. Esityksen jälkeen japanilainen käänsi hattunsa ympäri ja lahjoituksia sateli joka suunnasta.
Ravintola-annos ei ollutkaan vielä iltapala. Tässä iltakylvyn kaverit.
Ja hieman datailua tietysti illan päätteeksi. Yöllä tuli komea ukkosmyrsky, mutta kumpikaan meistä ei tiennyt ihan tarpeeksi valokuvaamisesta, jotta olisimme saaneet sen tallennettua. Itse en ollut koskaan nähnyt ukkosmyrskyä pimeällä, koska Lapissa on kesällä valoisaa läpi vuorokauden.
Vielä viides päivä puuttuu! Kuudennesta vietimme vain puolikkaan Japanin maaperällä. Tulevalla matkallamme tulemme yöpymään yhden yön lentokoneessa ja 11 hotellissa eli aikaa pitäisi olla tällä kertaa riittämiin. On myös mielenkiintoista huomata kaikenlaisia asioita edellisestä reissustamme, nyt kun olen puolen vuoden mittaan kuluttanut paljon aikaa matkaoppaiden parissa. Tiedän jo huomattavasti enemmän ruuista, kulttuurista, kaupunginosista ja osaan sanoa japaniksi muutakin kuin kiitos.
Oh, toivon vain, että kaksi kuukautta menisi nopeasti ja sen jälkeiset 11 päivää ooooikein hitaasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti