Tokyo 2010, day 5-6

Aikamatkailu jatkuu:

Jossain kuppilassa aamiaisella. Leipä maistui erinomaiselta useiden päivien tauon jälkeen! Useimmissa hotelleissa Tokiossa aamiaisesta saa maksaa erikseen.

Terveisin silmäpussit

Isälläkin oli jo vapaapäivä, vietimmehän sentään jo viimeistä kokonaista päivää Japanissa. Otsikko on hieman harhaan johtava, koska matkustimme Kamakuraan, Japanin entiseen pääkaupunkiin, katsomaan nähtävyyksiä. Eräs isän japanilainen työkaveri oli ystävällisesti tarjoutunut meille oppaaksi. Ensimmäisenä eksyin Ghiblin kauppaan ja sieltähän tarttui kaiken maailman Totorot mukaan. Iihanaa!

Näistä kissoista näkee pienempiä versioita joka putiikissa. Niiden on tarkoitus tuoda onnea ja taloudellista menestystä  liikkeille.

Bataatti-vihreäteepehmistä. Joo'o olin itsekin epäluuloinen, mutta hyvää oli! Maistoin ehkä yhtä mielestäni oikeasti pahaa ruokalajia reissuni aikana, muuten ruoka oli mahtavaa.

Ennen temppeliin menemistä pestään kädet. Temppeli oli rakennettu vanhalla tekniikalla ilman ainuttakaan naulaa, mikä tuntuu kyllä uskomattomalta, kun niiden koristeellisuutta katsoo.

Emme kirjoitelleet omia toiveitamme puukyltteihin tällä reissulla.

Toivekylttien seasta löytyi myös mahtavia piirroksia!

En viitsisi kuluttaa puhki näppäimistön a- ja w-kirjaimia, mutta japanilaiset pikkulapset aaawwww.

Kissakaveri on vastassa joka paikassa.

Japanin toiseksi suurin buddhapatsas, jonka luona riitti kävijöitä. Patsaan sisällä pääsi käymään pientä maksua vastaan, aika hassu kokemus!

Mätsäävät reput junalippuautomaatilla

Tunnelma tällä laiturilla ja junassa oli tyystin erilainen kuin Tokion keskustassa. Ihmiset rupattelivat suureenkin ääneen ja vaikuttivat vähemmän muodollisilta. Tokion metrossa ihmiset olivat todella hiljaa eivätkä häirinneet toisiaan. Toisaalta taas en osunut metroon koskaan pahimpaan ruuhka-aikaan enkä siis nähnyt niin sanottuja ahtaajia, jotka työntävät ihmiset täpötäyden metron sisään.

Katutaidetta

Ja mitäs muutakaan kuin pelihalli. Omasta mielestäni niistä kantautuva melu on kaukana kutsuvasta.

Tyylikkäiltä ihmisiltä ja päivän varjoilta ei voinut välttyä. Olisin halunnut ostaa oman päivän varjon, mutta mitä olisin sillä Suomessa tehnyt...

En sitten valkannut yhtään parempia kuvia Tyynestä valtamerestä? Näytti nimittäin aivan ihanalta ja kaikilla näytti olevan rannalla hauskaa.

Nämä mustekalat näyttivät ehkä vähän kivemmilta kuin maistuivat, mutta pitää syödä, että jaksaa!

Tämän pidemmälle ei tuota niemeä/saarta päästy, koska aika alkoi loppua kesken. Me turistit olimme varsin iloisia siitä, että joku vei meidät paikkoihin, joihin emme itse olisi osanneet.

Matkalla kohti lentokenttähotellia. Olin niin iloinen reissusta

Ja surullinen siitä, että se lähenee loppuaan.

Koukutuin Starbucksiin matkan aikana, vaikka joku varmasti onkin sitä mieltä, että maailmanlaajuinen kahvilaketju ei voi vetää vertoja paikallisiin kahvilaelämyksiin.

Viimeisellä illalliselle, menimme hotellimme ylimpään kerrokseen, josta oli mukavat näkymät Naritaan. Täällä tarjoiltiin myös kauneimmat sashimit viikon aikana - siis minimelonin sisällä raakaa tonnikalaa.

Täällä pääsimme taas paistamaan pääruokamme itse.

Lihaa, kasviksia ja tietysti soijaa. (Tulee nälkä, kun kirjoitan.) 

Tällä kertaa en jaksanut edes avata tietokonetta ennen nukkumaan menoa. Krooh pyyh.

Kuudentena aamuna sitten taas freesisti liikenteeseen. Laukku oli ääriään myöten täynnä paluumatkalla, kun se mennessä oli ollut puolillaan. Shortsihaalarit ostin viimehetken paniikkiostoksena Shibuyasta edellisenä päivänä ja onhan noille ollut käyttöä paljonkin.

Ja taas harkitsemassa viime hetken paniikkiostoksia. Onneksi en mennyt sisään. Olen oikeastaan tykästynyt Hello Kittyyn vasta matkamme jälkeen. Lompakko kiittää.

Lentokone lähestyy jo Kööpenhaminaa, jossa teimme vaihdon.

Tarjolla japanilaista herkkua Pocky-tikkuja, jota saa vaikka missä eri mauissa. Pientä maitopurkkia nauroimme, koska se sujahtaa kahviin tai teehen.

Kööpenhaminan business loungessa viihdyimme niin hyvin, että melkein myöhästyimme jatkolennolta.

Ja taas odotellaan jatkolentoa, tällä kertaa Tukholmassa. Asuin siis tuohon aikaan vielä Pohjois-Ruotsissa Kiirunassa.

Voin kertoa, että oli kylmä, kun pääsimme takaisin Kiirunaan illalla! Tokioa jäin kaipaamaan kyllä muunkin kuin lämmön vuoksi. En vain saanut kyllikseni kulttuurin erilaisuudesta, mahtavasta ruuasta ja shoppailutaivaasta. Pian taas nähdään Tokio. ♥