Hyvää kuuluu!

Hei vaan, taidan alkaa jo hyväksyä, että tämän blogin kohtalo on olla aina välillä kuukausi pari hiljaa. Saa nähdä, millainen kausi seuraavaksi on luvassa. Luonnollisestikin blogi on ollut hiljaa, kun minulla olisi kerrankin ollut jotain mielenkiintoista jaettavaa. Täältä pesee.

Kävin ihailemassa Japanin maalla maisemia uskomatta oikein itsekään, missä olin.

Teen siitä oman postauksensa kaikkine kuvineen jossain vaiheessa!

Nautin elämäni huippuhetkistä valkolakki päässä.

Ollaan oltu super reippaita murun kanssa: duunia, päiväretkiä, kuntopiiriä ja jopa hillasuota.

Vastapainoksi kunnon mässäilyä tietysti.

Tässä Suuri Dippiseikkailu paketti joka saatiin tuliaisiksi briteistä.

Kaverit on parhaita. Nyt en ole nähnyt Tampereen ystäviä kohta kuukauteen. Ei ihme, että on jo ikävä!

Olen vieraillut eläintarhoissa vähintäänkin yhtä innokkaana kuin kaikki pikkulapset. Tätä Ähtärin asukkia ainakin oli ilo katsella, niiden allas oli niiiiin paljon isompi kuin lajitovereilla Tokiossa.

Olen alkanut pukeutumaan tyttömäisemmin kuin kymmeneen vuoteen. Alkaa tuntua, että olen pikku hiljaa löytänyt oman juttuni! Arvatkaa oliko unelma päästä taas shoppailemaan maailman suurimpaan kaupunkiin... Nyt jo kauhea kaipuu takaisin.

Ja nyt olen sitten taas kesän täällä kotiseuduilla katselemassa aurinkoa, joka ei laske. Kameralle on kertynyt yhtä ja toista. 

Ja tärkein viimeisimpänä: pääsin opiskelemaan metsien ekologiaa ja käyttöä Helsingin yliopistoon. Syksyllä siis Viikkiin ja maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, wieeee!