19.9.2013

Uusilla poluilla

Melkein kuukausi yliopistossa vierähtänyt ja ai että on ollut hauskaa! Metsien ekologia ja käyttö on ihan taatusti minun juttu ja Helsinkiin sopeutuminen on jo hyvässä vauhdissa. Kaverit on löytynyt ongelmitta ja edelleen jokaisissa iltamenoissa pääsee juttelemaan ihan uusille tyypeille. Poikakaverini käski pitää hauskaa ja toinen veljeni sanoi, että kannattaa mennä mukaan kaikkiin mahdollisiin juttuihin. Toinen veljeni taas muistutti yöunien tärkeydestä ja liikunnan merkityksestä, hehe. Noita ensimmäisiä ohjeita olen noudattanut varsin orjallisesti ja olen nyt sitten vuosikurssimme emäntä eli vuoden mittaan tuskin tarvii miettiä, mihin vapaa-aikansa käyttäisi. Liikunnankin olen ottanut kuvioihin viimeisen viikon aikana ja toivon mukaan motivaatio säilyy yhtä korkealla kuin se nytkin on. :)

Kamera on majaillut jossain laatikoiden pohjalla jo ties kuinka pitkään, mutta instagram kamaa löytyy, olkaa hyvät.

Muuttopuuhia, kiitos kaikille auttaneille! Tuota entistä kotia on kyllä ikävä, neliöt pienenivät muuton myötä puoleen. Tuossa oli ennen sohva...

Kurssikavereiden kanssa Suomenlinnassa

Vapianossa pastalla, jestas että oli hyvää!

Dendrologian luonnolla hiplaillaan ja haistellaan paljon risuja ja käpyjä ja tehdään vähän metsäretkiä. Japanin lehtikuusta ei voi olla tunnistamatta, sillä on söpöimmät kävyt!

Käytiin kolmannen vuosipäivän kunniaksi Gaijinissa syömässä ja jälkkäri oli oikeasti ehkä paras koskaan syömäni jälkkäri. Mikä opiskelijabudjetti? No, otetaan nyt ilo irti jokaisella kerralla, kun nähdään. Mikkohan opiskelee Tampereella. Miss u!

Asustelen siis Viikissä ja lenkkipolut lähtevät aivan ovelta. Kun kävelee pellon poikki ja lannan tuoksuu tulvahtaa nenään, on lähes naurettavaa ajatella, että muutinpa sitten Helsinkiin. Tuntuu pikemminkin, että olisin maalaistunut sitten Tampereella vietettyjen vuosien.

Ja tätä lisää kiitos! Toivottavasti saan jonkun lenkkikaverin naapurista.

Kenkäkriisi on muuten saatettu päätökseen, oli aika hurjaa höylätä Visa electronia ensimmäisiä Jeffrey Campbellejä ostaessa. En suostu paljastamaan niitä täällä ennen kuin saan niistä arvoisensa kuvat järkkärillä! Ne on i-h-a-n-a-t.


Sellaista tällä erää! Tokion kuvasetti on valkattu, muokattu ja teetetty kuvakirjaksi asti, joten ei pitäisi olla ylivoimaisen vaikeaa saada niitä tännekään. Voisin myös viedä teidät kierrokselle tähän koirankoppiini, jota myös metsäylioppilaiden asuntolasäätiön yksiöksi kutsutaan.

2 kommenttia:

  1. Moi! Kivaa, että olet kotiutunut pikkuhiljaa Helsinkiin! Tylsien hetkien varalle sinulle olisi haaste minun blogissani! :)

    VastaaPoista
  2. Hei kiitti! Pitää kattoa, jos jossain vaiheessa ehtis tehä. :)

    VastaaPoista