Yllätysvisiitti Tampereelle

Hyppäsin viikonlopuksi junaan ihan vain siksi, että tiesin sunnuntaina saavani Tampereelta ilmaisen paluukyydin Helsinkiin. Läpsyttelin rautatieasemalta teatterille yllättämään Mikon ja pääsin tökkäämään kylkeen ennen kuin minut huomattiin. Näin ilahduttavia juonia oli hauskaa punoa toisen selän takana!

Vahtimestaria hymyilyttää.

Treffasin sitten veljiä ja yhtä kaveria ja muistelin tietysti haikeana lukioaikaa Tampereella. Eihän siitä tietenkään ole kuin puoli vuotta, kun viimeksi asuin täysin vakituisesti Tampereella, mutta tuli silti lähes turistiolo Tampereen kauneutta ihastellessa.

Todennäköisesti olisin jäänyt Tampereelle opiskelemaan, jos siellä olisi ollut jotain kiinnostavaa tarjolla. Metsätieteitä voi kuitenkin opiskella vain Helsingissä ja Joensuussa eikä esimerkiksi biologiaakaan voi lukea Tampereella. Varmaan maisemanvaihdos tekee kuitenkin ihan hyvää, eihän tässä vaiheessa elämää ole vielä tarkoitus juurtua paikoilleen.

Loppukevennyksenä banaanipannukakkuja. Seisoin lieden äärellä yli tunnin ja lopputuloksena oli vino pino pannukakkuja, yhteensä 70(!) kappaletta. Reseptissä banaanipalat painellaan taikinaan vasta paistovaiheessa, jolloin ne saavat ihanan friteeratun maun kääntövaiheessa. Päälle rouhittuja pekaanipähkinöitä, vaahterasiirappia ja vaniljajäätelöä. Mainittakoon, että pannukakkupino puolittui erittäin nopeasti.

Mikon kotona on aina tosi hyvää kotiruokaa viikonloppuisin, joten en varmaan malta pysyä poissa kovin kauaa. ;)

Harmaa arki kuitenkin on jo taas vierähtänyt käyntiin huolimatta viikonloppuisesta tankkauksesta. Tällä viikolla on kahdet harkat, pari kertaustehtävää, raportti orientoivasta viikosta, yksi tentti ja liian vähän unta - vaikuttaa uhkaavasti oikealta opiskelulta. Kaikeksi onneksi opiskelijaelämässä on lukuisia valopilkkuja kuten torstain fuksisitsit.