Aloittelin tuossa kesän loppupuolella übersiistiä harrastusta ja Helsinkiin muutettuani en ole liiemmin löytänyt sille aikaa. Isä siis houkutteli minut heinäkuussa mukaansa Sodankylän upouuden liikuntahallin kiipeilyseinälle ja tietysti jäin aivan koukkuun.Korkeanpaikan kammoa en juurikaan koe ja laji olikin erittäin helppo aloittaa etenkin, kun vertaa moniin muihin harrastuksiini (lumilautailu ja yksipyöräinen). Heti pääsee juoneen kiinni, jos ei aseta tavoitteita liian korkealle. Tai no, ei sille korkeudella niin väliä, vaan sillä mitä palikoita eli otteita käyttää. Haastetta löytyy tietysti vähän jokaisella osa-alueella näin alkuun: sormi- ja lihasvoimat, turvallisuussääntöjen opettelu, tasapaino ja tekniikka. Viimeisimmän puutteelle saa aivan vapaasti nauraa noita kuvia katsellessa! Eiköhän se sieltä vielä pikkuhiljaa ala löytyä.
Joka tapauksessa suuntasin Mikon luo Tampereelle, jotta päästäisiin vihdoinkin yhdessä osallistumaan peruskurssille, jossa opetetaan alkeita, kerrotaan välineistä ja käydään läpi turvallisuutta, turvallisuutta ja vähän lisää turvallisuutta. Nyt osaan siis varmistaa toista kiipeilijää ja huomioida turvallisuuskysymykset, mitä ei tässä lajissa voi liikaa painottaa. Tampereen kiipeilykeskuksella peruskurssin hinta on 65 euroa, johon sisältyy kolmen tunnin kurssi, yksi erillinen käyntikerta ja välinevuokra.
Olen käynyt tähän mennessä kolmessa eri paikassa kokeilemassa yläköysikiipeilyä: Sodankylän liikuntahallilla, Tampereen kiipeilykeskuksella ja Salmisaaren kiipeilyareenalla. Kaikki ovat olleet mielestäni vallan mukavia paikkoja ja hinta ja koko eivät tietenkään määrää hauskuusastetta! Yhteensä kiipeilykertoja on kertynyt minulle vasta kymmenisen, mutta olen jo nyt päässyt huomaamaan melko radikaaliakin kehitystä, mikä on tietysti motivaation kannalta huippujuttu. Ennen kuin aloitin kiipeilyn, vedin vastaotteella kolme leukaa ja nyt tuo määrä on jo tuplaantunut. Myötäotteella en saanut leukoja ollenkaan, mutta nyt sekin menee!
Tätä lajia ei voi olla suosittelematta muillekin. Varoituksen sananen tosin: aiheuttaa riippuvuutta.
2 kommenttia:
Oletko kokeillut boulderointia? Se on ihan kivaa kans, jos haluaa yksin käydä, kun ei tarttee valjaita :-)
Olen joo kokeillut, mutta jotenkin yläköysikiipeily on ollut minusta kiehtovampaa. Kun tipahtaminen ei pelota, uskaltaa kokeilla ihan rajojaan! Minusta jotenkin puuttuu se piire, että lasken syöksylaskua mäessä tai yritän kurkottaa minimaaliseen otteeseen metrin tai parin pudotuksen uhalla. :D Ja tietty on hauskaa, että on seuraakin.
Lähetä kommentti