Tässä vielä tämä sisäpiirivitsiksi muodostunut talo. Miehet on hassuja ja naiset välillä vähän vaikeita, eikö niin? Okei, onhan se hieno talo ja hyvä, jos Mikosta oli kiva nähdä se! (Jo toistamiseen...)
Hankin perheenlisäystä Pentax-perheeseeni, kun vanha kamera ei enää kykene nopeisiin suljinaikoihin. Oli myös kivaa päästä vaihtamaan vähän edistyneempään/edistyneemmälle valokuvaajalle suunnattuun malliin, jossa manuaalisäädöt on näppärämpi hoitaa! Suomesta Pentaxeja löytyy huonosti ja Japanissa ne ovat kaiken lisäksi hullun paljon halvempia. Jouduin luopumaan punaisesta väristä, joten ostin kompensaatioksi pitsisen kamerahihnan. Pentax forever ♥
Vahakabinetin iloja. Mikko on käynyt Madame Tussaud'lla Lontoossakin ja sanoi, että nuket olivat Tokiossa kakkosluokkaisia Lontooseen verrattuna. Ei se haittaa, koska pääsin kuitenkin yllättämään Bruce Leen.
Tokion pakollisia nähtävyyksiä, jotka olen kumma kyllä onnistunut kahdella edellisellä kerralla välttämään. Tokyo Tower on Eiffel-tornin kopio rumemman värisenä ja tietysti siitä piti rakentaa kymmenen metriä korkeampi -.- Ei se mitään, käynti oli hauska ja maisemat mukavat.
Shoppailua Odaiban överissä ostoskeskuksessa. Löysin täältä suihkulähteen lisäksi myös sen valkoisen takin, joka vilahtelee useissa kuvissa.
Vuosi ehti vaihtua narikkajonossa, mutta jatkui erinomaisesti tanssilattialla. Kävimme siis viisikerroksisella Feria-klubilla Roppongissa. Sisäänpääsy oli kallis, mutta siihen kuului drinkkilippuja, joilla itse pärjäsin koko illan. Porukkaa oli todella paljon, hyvä, jos kulkemaan saati tanssimaan mahtui. Arviolta puolet olivat japanilaisia ja puolet ulkomaalaisia. Kysyin joltain, moneltako baari menee kiinni ja sain arvioksi aamuseitsemän tai niin kauan kuin juhlijoita riittää! Itse päätimme hipsiä väsyneinä, mutta onnellisena "jo" aamuviideltä hotellille.
Uuden vuoden seutuvilla, monet ravintolat ja museot sulkevat jopa viikoksi, mutta toiseksi viimeisenä lomapäivänä ehdimme piipahtaa Edo-museossa. Tokioa kutsuttiin siis aikoinaan Edoksi. Esillä oli ihania pienoismalleja, vanhaa taidetta, karttoja kirjoituksia ja esineitä edo-kaudelta länsimaalaisten vaikutteiden saapumiseen saakka.
Perinteisiä teatteriasuja esillä. Japanilaisessa teatterissa, kabukissa, samat vaatteet ja rekvisiitat kiertävät hyvin pitkiä aikoja. Pointsit sille, joka on joskus astellut vasemmanpuolimmaisilla varvastossuilla!
Viimeisimpiä aterioita: tonkatsua eli rapeksi paistettua possua riisipedillä. 20 päivää matkustusta takasi sen, ettei ole täysin onneton olo joutuessa lähtemään kotiin. Hymy säilyi huulilla loppuun asti.
Siinä oli tämän reissun Instagram-anti, toivottavasti piditte!
2 kommenttia:
Ihan huippuja kuvapostauksia! :) Muutenki oli hauska seurata instagramista teidän reissua.
Kiva kuulla! Virtuaalimatkailu kunniaan :)
Lähetä kommentti