Viikko on kulunut aivan yhdessä hujauksessa viikonlopusta puhumattakaan. Olen lähes täysin terve jo, koeviikko alkoi, Cooperin testi juostu (2450 m), käyty kahviloissa ja ulkona syömässä, nähty sukulaisia, tehty matikan koe ja katottu paljon Veljemme on neroa koneelta. Kaikki on sujunu ihan loistavasti, jos ei oteta huomioon kokeisiin valmistautumattomuutta ja toisakseen ulkona kirkkaalta taivaalta paistava aurinko saa minut ihan ylienergiselle tuulelle. Jos minulta olisi kysytty viikon kuulumisia vaikkapa keskiviikkona olisi vastaus ollut hiukkasen negatiivisempi. :)
Kuvia ei oo viikon ajalta kertyny ollenkaan, kun kamera ei koulukirjojen kaveriksi oikein laukkuun mahdu enkä yleensä käy kotona välillä, jos jonnekin olen menossa. Perjantaina saimme tyttöjen kanssa Café La Famillessa eteemme sellaiset herkut, että alkoi ihan tosissaan harmittamaan kameran uupuminen. Kyseinen kahvila on muuten aivan unelmapaikka käydä visiitillä, jos haluaa hemmotella itseään vähän isommalla budjetilla!
Sanat täydellinen ja syksy eivät juuri koskaan esiinny mielestäni samassa lauseessa, mutta ehkä se loppujen lopuksi onkin kiinni omasta suhtautumisesta ja asenteesta kuten niin monet muutkin asiat syvällisemmälläkin tasolla. Se onkin yksi niistä asioista, joiden oppimisesta olen eniten iloinen elämässäni. Oikea asenne vie yllättävän pitkälle monissa tilanteissa, pärjäsin Ruotsissa vuoden, vaikkei asiat aina menneet toivomuksien mukaan ja nytkin olen päässyt sopeutumaan uuteen kaupunkiin niin hyvin, että olen yllättänyt itsenikin. Minua saa sitten muistuttaa tästä tekstistä seuraavan kerran, kun jostain turhaan valitan! ;)
Nyt ryhdyn toteuttamaan niitä miljoonaa asiaa, joiden luulen tekevän minut tänään onnelliseksi. Hyvällä tuulella on sitten illalla helpompi lukeakin, vai mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti