Uudet kujeet

Ensimmäinen koeviikko (Ruotsin lukiossa ei semmosia tunneta) hujahti ohi ja maanantaina alkoikin jo uusi jakso. Turhaa oli koeviikolla aina peloteltu! Eilen saatiin jo saksan kokeet takaisin, 9 tuli sieltä suunnalta ja loput kokeet palautetaan vasta ensi viikon perjantaina, onneksi... En halua ihan vielä tietää, mitä niistä tuli.

Tähän jaksoon kuuluu kielipuolelta sekä äikkää, saksaa, ranskaa että ruotsia, että vähän hirvittää kuinka pahasti ne menevät sekaisin. Lukujärjestys on melkein täysi, mutta euköhän tästä kunnialla selvitä. Tiedättehän, että aina luvataan kaikkea "ensi jaksossa sitten sitä ja tätä ja tuota", niin nyt se on koittanut. Yritän opiskella ahkerasti ja olen roskaruokalakossa! Myös unirytmi laitetaan kuntoon.

Koeviikon viimeinen päivä perjantai oli minulla vapaa, joten pääsin lähtemään visiitille vanhaan kunnon Sodankylään jo torstaina kokeen jälkeen.

K-kaupoissa oli rehti suklaatarjous!
Totesimme Siirin kanssa kotiin päästyämme,
että meillä on yhteensä yli kilo suklaata...

Mirja huomas tänään, että olin varastanu Siirin
plussakortin vahingossa(!). Luvassa kaksi viikkoa
plussaetuja

Ainoa yhteiskuva koko viikonlopulta Outan kans.

Ps. Nuo mustat H&M:n pillifarkut oli palvelleet uskollisesti neljä vuotta.

Olin juuri saanut aiemmin viikolla korjattua niistä sepaluksen, kun sitten

perjantaina ne sano yhteistyösopimuksen irti... repeämällä haaroista! Eikä minulla

tietenkään ollut vaihtohosuja mukana, kun olin yötä Outan luona. Iloista

tämä elämä aina välillä. Onneksi se vaan nauratti (myös kavereita..).

Perjantaina käytiin katsomassa Stepaa ja sitten vietettiin iltaa Outan luona.

Oli ihan parasta nähdä kavereita pitkästä aikaa. Viimeki kävin Sodankylässä

2 kuukautta sitten!

Lauantaina näin Nihanaa Nitaa. Se osaa selvästiki kuvata nää hehkeimmät hetket...

Tosin tuo viilentävä silmämaski pelasti päivän.

Kotona oli aivan ihana olla, kaikessa rauhassa. Olen oppinu yläasteaikojen jälkeen arvostamaan sitä, ettei sieltä pääse niin vaan lähtemään mihinkään ja että on rauhallista. +kotiruoka <3 Edes se, että matkustelut veivät yhteensä aikaa 17 tuntia, ei haitannut yhtään. Jokaisella asemalla oli vielä aina joku vastassa niin ei ollut yhtään hassumpaa edes tulla takaisin Tampereelle. :)

On minulla tosin huonoja päiviä, vaikkei sitä blogista näekään, jos olette joskus ihmetelleet. Silloin kun niitä on, ei tee mieli kirjoittaa mitään, olen vain aikalailla omissa ajatuksissani. Joka tapauksessa suurin osa päivistä kuluu aurinkoisella mielellä, sillä ei sitä käy kieltäminen: viime aikoina elämä on maistunu mansikoilta!