Inttileskeilyä

Vaikka sana kovin negatiivinen onkin, ei minulla ole oikeastaan mitään valittamista. Vaikka Mikko on armeijassa, saatamme silti nähdä arkenakin joka päivä iltalomien aikaan. Ennen Ruotsin reissuani, olimme nähneet kuukauden ajan joka ikisenä päivänä. Odottelen yhä sitä huhuttua tunnetta toisen naamaan kyllästymisestä, mutta luulen saavani odotella sitä hyvin pitkään! Äidilläni on tapana vitsailla, että kirjeopistonako sitä armeijaa nykyään käydään.

Omasta pikkuyksiöstä on myös kiva päästä "lomalle" jonkun toisen ihka oikeaan kotiin ja yleensä viikonloput kuluvatkin Mikon luona.

Tänään piti testata barettia, joka on siis ilmavoimissa vihreän sijaan sininen.

Niin ja olen tosiaan se kainalokeppi kuten kuvasta näkyy, pituuseroa 30 senttiä.

Karvainen kamuni Topi ei ikinä kyllästy rapsuttamiseen! Se onnistuu aina ajoittain synnyttämään kaipuun oman koiran hankintaan. Koira + yksiössä yksinään asustelu tosin muodostavat epäyhtälön, jolle ei ole ratkaisua.

Koulun parissa on aherrettava vielä muutama päivä, mutta hauskuuksiakin on luvassa. Viikon ohjelma tulee olemaan monimuotoinen ellen sanoisi!