Suuri luontopläjäys

Viikko sitten palasin sivistykseen pariin hiihtovaellukseltamme ja nyt seuraa iso info-/ kuvapaketti viidestä päivästä suksilla.

Abisko  -15km-  Abiskojaure  -20km-  Alesjaure -18km- Vistas -34km- Nikkaluokta +12km
Yhteensä siis 99 kilometriä, joku oli aikaisemmin evottanut laskemisen kanssa!

Lähtöpuuhat veivät paljon aikaan, mukaan pakattiin ja esivalmistettiin ruokaa ja kaikki oli pakattava käytännölliseen järjetykseen ahkioon. Oma rinkkani painoi 9 kiloa!

Kiirunasta taitettiin sunnuntaina tunnin matka Abiskoon junalla

Tästä lähtee! Päivän sää oli sateinen ja luminen

eli vaatteet kyllä pääsivät kastumaan.

Toisen päivän puolipilvisyys hymyilytti jo enemmän.

Kuva on otettu meditaatiokivellä, suht harmoniset fiilikset näissä maisemissa.

Tuolla järkäleellä pidin evästaukoni!

Puita ei näkynyt loppupäivästä enää yhtään.

Perillä pääsy yöpaikkaan oli aina aivan yhtä ihana tunne!

Kolmantena päivänä pilviä ja vähän lisää pilviä.

Palanut nenäni ei tosin pistänyt siitä pahakseen.

Pakollinen hyppykuva

Jokilaaksossa lumet alkoivat olla jo vähissä ja suksenpohjiin tarttui heinää jarruksi.

Iltaa myöten taivas alkoi pikkuhiljaa seljetä ja aurngonlasku olikin näkemisen arvoinen.

Aamulla aurinkoa! Kostautui kylläkin punoittavina poskipäinä...

Reittiviitat näyttivät usein lohduttomia lukemia,

tässä Årosjåkk 65 km.

 Neljännen päivän 34 kilometriä sujuivat iloisilla mielin,

jopa äidillä, joka veti painavan ahkion perässää koko matkan.

Huvittavaa, että viiden hengen seurueesta vahvin on mamma!

STF:n mökeissä yöpyminen ei ole ilmaista, mutta käytännöllistä.

Yösijaksi tarjotaan kerrossänkyjä ja käyttöön tyyny ja täkki

Mökeiltä löytyy kaasuhellat ja astioita, joita saa

vapaasti käyttääkunhan vain siivoaa jälkensä. 

Myös kauppa löytyy! Kaikki tuotteet kuljetetaan moottorikelkoilla tunturiin.

Henkilötiedot ja seuraavan päivän matkakohde

kirjoitetaan ylössiltä varalta, että joku katoaa.

Vistasin mökillä oli myös shakkilauta ajanvietteeksi.

Sisätilat ovat siistissä kunnossa.

Alesjaurella on mahdollisuus saunoa kunhan muistaa kantaa pesuvettä avannosta.

Oli aivan ihanaa päästä pesemään pois kahden päivän vaelluksen liat oikeassa puusaunassa

(,joskaan ruotsalaiset eivät osaa saunoa kunnolla).

Kyllä siellä tunturissa elämääkin on.

Ahman käpälä on samankokoinen kuin omani,

olen tosi kade sen kynsistä.

Anteeksi, jos yököttää, mutta näitä keväthangilta löytyviä villasukkajalkaisia

ystäviä, me rakastettiin vielä pikkutenavina. Muistan, että joku säilöi ne aina taskuihinsa....

Riekkoja ja kiirunoita näimme kymmenittäin matkan varrella.

Toiset lehahtivat lentoon lähestyttäessä helpommin kuin toiset,

mutta valokuvaajallehan se oli vain plussaa.

Viimeinen päivä oli erittäin ei-jaksa -fiiliksen täyteinen.

Mutta hei, eihän aina tarvikaan.

Jos sinä et syystä tai toisesta jaksa enempää luontoaiheita, niin nou hätä, muutakin on tulossa!