Koirakaveri

Outa-koira on nyt kymmenen vuotta vanha ja ollaan vihdoin tilattu vanhukselle leikkikaveri ensi kevääksi! Koirakuume on sietämätön. Pohjanpystykorva tulee sitten samalta kasvattajalta, jolta Outakin on ostettu, päätettiin siis pitäytyä samassa rodussa, kaveri kun on fiksu, ystävällinen ja kunnon metsäkoira. :) Sovittiin Sampon kanssa, että käydään kumpainenkin joka toinen päivä kesän ajan lenkillä eli Outa pääsee juoksentelemaan joka päivä, satoi tai paistoi.

Täällä ei tosin ole paistanut ihan hetkeen ja lämpötilakin pysyttelee visusti alle 15 asteessa... Mikä kesä?

Totesin fiksuna tyttönä, kun Outa oli tullut taloon, että se on meidän perheen paras ostos. Haha, tottahan se on. Söpöyden määrä, kun koiravauva nukahtaa syliin, on ylitse pääsemätön.

Noo, olen harrastanut muutakin kuin haaveilua tänään. Päivän hommia varten vaadittiin tukeva aamiainen, joten katoin isälle ja itselleni pientä luksusta, joskis terveellistä sellaista. Samalla vietettiin vähän isänpäivää, enhän ole kahteen vuoteen ollut kotona isänpäivän aikaan.

Päätettiin aloittaa eteisen maalauksesta ja tyhjennettiin se rojuista ja irrotettiin listat seinistä ja naulat listoista. Naulojen irroittelu EI ole elämän suola. Etenkään jos niitä on runsaat 200 kappaletta.

Saatiin urakka ihan hyvälle mallille, seinät ja katot on hiottu ja huomenaamusta päästään lyömään ensimmäistä maalikerrosta. Saa nähdä, miten kuultovalkeitten seinien ja vihreäksi maalattavien listojen kanssa käy.

Uurastajille erikoiskahvit!

Ja tietysti isän matkatuliassuklaata. Kiva päivä!