Viiden tähden pikkujoulut

Olen istunut junassa viimeiset kuusi tuntia ja vielä kaksi jäljellä eli vihdoinkin on aikaa blogille. Kirjoittelin viimeksi neljä päivää sitten, aivan firman pikkujoulujen alla ja niistä minulla löytyykin nyt muutama gourmetkuva esiteltäväksi. Harmillisesti huomasin, että en ehtinyt varastaa isän kamerasta kuvia omalle koneelle, joten minulla ei ole yhtään kuvaa, jossa itse olisin mukana. Joka tapauksessa söimme

1) Savuporo-juureskeittoa leipäkupeista

Muuttuuko tarjoilu enää tästä esteettisemmäksi? Valtavat sämpylät koverrettiin, voideltiin valkuaisella ja käytettiin uunissa ennen tarjoilua, jotta niistä tulisi keitonkestävät.

Kyseessä oli tosiaan pikkujoulut - ennen ruokaa oli glögitarjoilut ja minä ja talvikauden revontulioppaamme ( / pääkokki ruokien takana ) vedimme tonttulakit päähän. Huhtikuuhan on varsin passeli ajankohta pikkujouluille!

2) Kahden kalan rullat kastikkeella, blue congo -uuniperunat ja freesattua pinaattia

3) Mansikkasemifreddo sitruuna- ja lime-mansikkasiirapilla

Oli kyllä kerrassaan taivaallista ja tietysti viinitkin kuuluivat asiaan! Kiitos vielä Riikalle. :)

Tämän usean tunnin ähkyjen vetämisen jälkeen jaksoin kuin jaksoinkin lähteä vielä Nitan kanssa baariin ja sielläkin oli hauskaa. Tapasin baarissa myös ruotsalaisia (täysin epänormaalia Sodankylässä), joten pääsin vähän treenaamaan tuota toista kotimaistakin, hehee.

Lauantaina kävimme vanhempien kanssa Rovaniemellä shoppailmessa sisustustavaraa heikolla menestyksellä ja sunnuntaina huhkittiin lapion varressa lumikasojen äärellä. Pihatöitten jälkeen oli aivan ihana laittaa puusauna lämpiämään, kantaa vedet avannosta ja istua hetki portailla auringossa. Tuota miettiessä on jo melkein ikävä kotiin Sodankylään, vaikka juuri lähdin. No, onneksi kolmen viikon loman jälkeen Tampereen asemalla odottaa muruseni. :)

Cake pops

Muistatteko, että mainitsin eilen jääkaapissa odottavan tosi helpon ja supersöpön projektin? Perun kaiken tuon helppouden osalta! Suklaalla koristelu ei ole vaivatonta ja tuskin tulee koskaan olemaan. Lyhyempien tikkujen osalta oli myös vaikeuksia löytää sopiva kuivatusalusta. Lopulta löysin ala-asteella tekemäni kynätelineen, joka hoiti tehtävänsä täydellisesti, haha. Koristelu oli joka tapauksessa älyttömän hauskaa ja vaihtoehtoja on vaikka millä mitalla. Nyt olen aivan suklaaähkyssä, koska kaikki ylimääräiset valumat piti hävittää. Minusta näistä tuli söpöjä! Jos vain aika riittää, teen näitä ehdottomasti ylppäreihin.

Heräsin muuten kuudelta enkä enää saanut unta. Miten ihmeessä minun on tarkoitus jaksaa lähteä baariin vielä illalla? Sitä ennen on myös firman kolmen ruokalajin pikkujoulut, kiirettä pukkaa eli lenkille nyt tähän väliin. Hauskaa perjantaita!

Ylppärit jo mielessä

Aloitin päivän selailemalla cupcakes reseptejä ja lopetin sen tiskaamalla. Ainakin siltä tuntuu! Keittiössä puuhaaminen on minusta yllättävän raskasta puuhaa, varsinkin jos siellä viipyy kevyet kuusi tuntia. Pohdiskelin siis, mitä itse haluaisin leipoa ylppäreihini ja tänään sitten kokeilin ensimmäisiä juttuja. Ruuat ja suurin osa leipomuksista on delekoitu vaikka ja kenelle! Minulla ei nimittäin ole liikaa aikaa leipomiselle. Lähden taas Tampereelle ensi viikolla, toukokuun ensimmäisen puolikkaan olen Japanissa ja toinen kuluu pääsykokeiden parissa. Sodankylään saavun torstaina ja juhlat ovat sitten lauantaina... Äiti tykkää, haha.

Jotain vaaleanpunaistahan on pakko olla?

Voi, kun väri olisikin ollut sama paistetuissa leivoksissa. No, pitää käydä sitten Tampereella jossain leivontaputiikissa ostamassa vähän intensiivisempi väri.

Kuorrutteen ja pursottimien kanssa koin suuria vaikeuksia. Ihan ehdottoman hyvä, että sain mokailla nyt enkä päivää ennen juhlia, koska kyllä se loppua kohti alkoi oikeilla välineillä sujua.

Reseptit pysyköön salassa juhliin asti. ;) Jääkaapissa odottaa myös yksi puolivalmis projekti, jotain todella helppoa ja ekstrasöpöä. Olikin ehtinyt kulua pitkä aika siitä, kun viimeksi leivoin muuten kuin juhlien merkeissä. Ilmeisesti terveelliset elämäntavat alkavat hiljalleen pinttyä, jee. Tosin tänään pidin vihdoinkin sen ansaitun lepopäivän, irvistän nimittäin joka kerta, kun joutuu kyykistymään tai istumaan alas. Ei noiden jalkalihasten tarvisi ihan niin usein muistuttaa olemassaolostaan...

Kynttiläillallinen - Eath hour ei tästä parane

Kuten jo aiemmin mainitsin, lauantaina juhlimme Mikon kanssa yhteisiä synttäreitä. Padat, veitset, viinilasit ja kynttilät pääsivät käyttöön ja tässä romanttinen lopputulos. En kyllä tiedä sitten Earth hourin ekologisuudesta, koska monet kuten me poltimme kynttilöitä ja niiden valmistukseen kuluu runsaasti energiaa ja Mikko tiesi sanoa, että äkillinen piikki alaspäin sähkönkultuuksessa voi olla haitallinen energian tuotantolaitteille.

Siitäkin huolimatta nautimme hyvällä omatunnolla alkuruokasalaattimme, joissa oli nippu rukolaa ja   serrano kinkkua käärittynä cantaloupemelonin ympärille. Kastikkeena simppelisti oliiviöljyä ja balsamicoa.

Seuralainen ♥

Pääruoka menossa uuniin

Ja uunista lautaselle. Possu ja paprikat muhivat ennen paistoa pari tuntia jääkaapissa minigripissä seuranaan tilkka viiniä, oliiviöljyä, balsamicoa, mustapippuria, rosmariinia ja suolaa.

Jälkiruokalautaselle päätyi alkuviikon heräteostosananas ja siitä innoitettu kotitekoinen vaniljajäätelö rommilla maustettuna. Ruokalusikallinen rommia sai aikaan tietysti sen, että jäätelö olikin pehmistä ja levisi pikavauhtia lautaselle, mutta maku oli aivan taivaallinen! Ananas käväisi toki uunissa ennen tarjoilua, mikä makupari.

Esimerkki illallinen siitä, että hyvään ruokaan ei tarvi nähdä paljoa vaivaa. Mitään ihme konsteja emme käyttäneet yhdessäkään ruuassa ja jäätelön valmistus olikin ehkä työläin osa keittiötyöskentelyä. Kolmen ruokalajin illallinen 15 euroa per nuppi laatuviini mukaan lukien. Okei, itse jouduttiin kyllä astiat kantamaan pöytään ja pöydältä tiskikoneeseen, mutta silti - arjen luksusta.

Taistelu pitkää matikkaa ja pullamössöpizzaa vastaan

Eilen koettiin suuria onnistumisen tunteita keittiössä. En ole koskaan onnistunut saamaan yhtä rapeaa pizzapohjaa kotioloissa kuin eilen, wiee! Sinä, joka vastustat pullamössöpizzaa, saat kokeilla.

Suurin piirtein näin kahteen normaali kokoiseen pyöreään pizzaan:
- 2 1/4 dl vettä
- 1/2 pakettia hiivaa
- 2 rkl oliiviöljyä
Lämmitä vesi, murenna ja liota hiiva sekaan, lisää sitten öljy

- noin 5,5 dl vehnäjauhoja
- 1 tl suolaa
Sekoita jauhot ja suola isommassa kulhossa ja kaada nesteet pikkuhiljaa jauhojen sekaan samalla sekoittaen. Alusta taikina kunnolla. Itse käytin sähkövatkaimen kierrekoukkuja viisi minuuttia ja lopuksi käsiäni. Anna kohota tunti liinan alla, vaikkapa tiskialtaassa, jonka pohjalla on lämmintä vettä.

Kun lämmität uunia, laita pelti valmiiksi uuniin ja ota se pois juuri ennen pizzan paistoa. Kuuma pelti parantaa mahdollisuuksia rapsakan pohjan syntymiselle ilman, että a) taikinan mehevyys katoaa kokonaan b) pizza on kokonaan kuiva ja palanut. Neljä kättä on tässä hommassa eduksi, koska valmiin pizzan siirtäminen leivinpaperin päällä voi olla hankalaa. Mitä ohuemmaksi saat taikinan, sitä parempi. Itse pääsin ensimmäistä kertaa eläissäni työstämään taikinaa käsissä pyöritellen ja käytin vasta viime silaukseen kaulinta. Päälle mitä tykkää, mutta kannattaa muistaa kohtuus ihan vain sen takia, ettei pitsa ui ja ole loppujen lopuksi keskeltä raakaa. 275 asteisessa uunissa meillä meni noin 7 minuuttia, mutta uuneissa on eroja.


Meillä oli tuoretta herkkusientä, (marketin halvinta) ilmakuivattua kinkkua, sipulia, ananasta, paprikaa ja tuoretta basilikaa. Tomaattimurskaa keitimme hetken kattilassa vesilorauksen kannsa ja heitimme sekaan murskattua valkosipulia, mustapippuria, basilikaa, suolaa ja sokeria tuomaan tomaatin makua esiin. Yhden asian olen myös todennut: kannattaa ostaa Valion juustoraastetta mielummin kuin ES:n juustonkaltaista valmistetta jota pizzajuustonakin markkinoidaan.

Onnellinen Mikko

Onnellinen Tuuli

Tänä aamuna sitten kirmasin matikan kirjoituksiin jännittyneenä, mutta varmana voitosta - minulla oli ihan taatusti parhaat eväät koko salissa!

Nojoo, eipä pari pizzan palaa pelastanut minua trigonometrialta, mutta oli nannaa. Pitkä matikka on heikoin aineeni, jonka ylppäreissä kirjoitan, mutta sepäs onkin minulla ylioppilastutkinnossa valinnaisena aineena. Nyt kuitenkin ylihuomisen maantiedon kimppuun ja ennen kuin huomaankaan on varmasti sunnuntai ja hyppään taas pohjoisen junaan!

Virhearvio

Uskaltauduin tässä eräs päivä lähtemään kauppareissulle kevättakilla, ilman pipoa ja arskat päässä.

Niinhän siinä kävi, että sai tehdä töitä pitääkseen itsensä lämpimänä.

 Tämä kuva on mustavalkoinen, koska korvat oli jo niin punasena.

Ja kun lopulta päästiin kaupasta ulos, oli koko taivas peittyny synkeään tasaisen harmaaseen pilvimassaan ja tuulen viha minun korvia kohtaan oli selvästi yltynyt. Se siitä aurinkoisesta kevätpäivästä.


Onneksi oli hyvät lohdutuspalkinnot. Perunamuusin teon jälkeen päästiin nauttimaan loputkin äitin tuomasta poronkärsityksestä.

Epämääräinen hyvää-ilme.

Seuraavana päivänä en uskaltautunut ulos ollenkaan, koska sain sillä synkeällä kauppareissulla hamstrattua kotiin muikkuja. Perinteisen ruuan viikko ilmeisesti meneillään?

Nämä on parasta maailmassa eikä muuten edes maksanu paljoa mitään! Ostettiin vajaan kahden euron loota, josta tuli ainakin minulle sellainen ähky, että keittiökin sai levätä tiskeineen ihan rauhassa hetken ruuan jälkeen. Mikko, joka ei ole kalaruuan ystävä suostui tähän a) koska ne ovat kalaruaaksi ihanan rapsakaito ja ravsaisia b) sillä ehdolla, että niiden kanssa saa valkosipulimajoneesia/aiolia.

Aiolin valmistus menee kutakuinkin tätä rataa:

Yksi keltuainen rikotaan kulhoon, jossa on helppo vatkata pieni määrä majoneesia (ei laakea kulho). Käytimme itse sähkövatkaimessa vain toista metallivatkainta. Vajaa desilitra rypsiöljyä vatkataan joukkoon aluksi tipoittain ja lopulta ohuena nauhana. Reilu vatkaus on olennaista rakenteelle. Majoneesi maustetaan sinapilla, sitruunamehulla tai -esanssilla ja tuoreella valkosipulilla.

Ei siis mitenkään liian vaikeaa. Emme suosittele oliiviöljyn käyttöä, koska sen maku on hallitseva. Nimim. kokemusta on ja roskis sai ruokintaa. Mausteissa voi tietysti ottaa niin paljon vapauksia kuin uskaltaa.

Pullantuoksuinen tytär

Sain kuin sainkin leipomukset eilen valmiiksi ja aamulla herättyäni kuudelta avaamaan vanhemmille ovea oli kauhean vaikea nukahtaa uudestaan, kun teki vain mieli alkaa syömään. Pullan tuoksu paras tuoksu.

Kuvasetti olkaa hyvä!

 Terveisin minä, litra mustikoita ja puolen litran pullataikina.

Varaslähtö

Eikö puolitoista viikkoa ennen joulukuuta ole lähes kohtuullinen ajankohta aloittaa jouluherkuttelu? Jos haluatte niin voidaan kutsua tätä pelkästään herkutteluksikin. Eilen intouduttiin valmistamaan mokkakookospalloja ja niiden kanssa tarjottiin talven ensimmäiset glögit. Ohjeessa ei mainittu, kuinka suuri osa kookoshiutaleista pitää varata koristeluun, joten täytyy itse pitää mielessä, ettei ihan kaikkea kannata kumota taikinan sekaan. Me tosin emme budjettisyistä noudattaneet ohjeen eettistä linjaa, mutta se lienee mahdollista vielä jonain päivänä, kun elämän nuudelivaihe on takana.

Kaikin puolin leppoisa maanantai oli, vaikka hartaasti odottamani Ikean reissu siirtyikin tälle illalle. Ihanaa shoppailureissua seuraa pimeänajo ja se jännittää hitusen. Saan lainata autoa, jonka kanssa en ole vielä ihan sinut. Kaikki muutkin autokoulujutut on nyt varailtu ja kakkosvaiheen pitäisi olla hoidettu alta pois ennen joulua! Aika kyllä kiitää, kohta nimittäin alkaa viimeinen jakso lukiossa.

Muistan jäätelökesää

Talvesta ei ole Tampereella tietoakaan, joten Mikko osti OBH Nordican jäätelökoneen. Vekotin oli sittarissa parikymppiä alennuksessa, joten palmun alla -fiilis ei vaatinut koko lompakon tyhjentämistä.

Kookosjäätelön ohje löytyi osoitteesta http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/artikkeli/Kookosjäätelö/1135244633253

Eka satsi oli vähän liian vetelää, mutta seuraava jäätyi jo paljon paremmin. Se odottaa nyt iltaan pakastimessa! Maku oli kyllä kohdillaan - ainakin, jos tykkää makeasta.

Terveisiä keittiöstä

Hei vaan, toivottavasti teistä on kiva kuulla minun uusiakin kuulumisiani tällä kanavalla! Tilastojen mukaan jotkut erittäin sinnikkäästi jaksavat vielä uskoa, että tänne vielä jotain ilmestyy, joten koin velvollisuudekseni vihdoin ja viimein saada jotain aikaiseksi.

Lupasin itselleni alkaa hieman paremmaksi valokuvaajaksi, siirryin toiseen kuvaformaattiin, jonka avulla kuvia on erittäin helppoa joskin aikaa vievää muokata jälkeen päin. Minulla siis olisi kasapäin kuvia (hienojakin!) näytettäväksi, mutta ne odottavat muokkaajaansa kovalevyn uumenissa. Olen oppinut loppukesän ja tämän syksyn aikana paljon uutta kameran manuaalisäädöistä ihan ominpäin, kannataa kyllä kokeilla. :)

Anyhow, mennäänpäs otsikkoon, sillä keittiössä on syntynyt kaikenmoista syksyn mittaan. Osa on tallentunut kameralle ja osa ei. Alla oleva hurjan esteettisen näköinen guacamole on Mikon taiteilemaa. Maistui aivan erilaiselta kuin ne avokadon kaltaiset mömmöt, joita kaupassa myydään purkeissa. Ei nyt ihan tismalleen taas opiskelijaruokaa, ainesosia tarvitaan kumminkin useita, mutta välillä on ihan hyvä hemmotella itseään.

Tai siis tässä tapauksessa toista eli minua. Oli ihanaa tulla raskaan koulupäivän jälkeen valmiiseen pöytään.

Saanko esitellä suklaatiikerin. Resepti löytyy täältä, joskin käytin itse raitoihin limeä sitruunan sijaan. Voisin veikata, että appelsiini toimisi vielä paremmin. Vasemman laidan perhoskoriste koki kovia koulumatkalla, mutta oli alkujaan tosi kaunis koriste.

Odottavan aika on pitkä, vaikkei Mikko värillisenä ihan näin maaniselta näyttänytkään.

Odotuksen kohde eivät olleet palaneet perunat pakastealtaasta.

Vaan, niitten kaveri, hamppari. Ikeasta ostettu grillipannu toimii mainiosti. Ananashan tunnetusti maistuu aivan erilaiselta raidallisena kuin raidattomana.

Koko komeus oli hämmästyttävän halpa. Annoksia tuli neljä ja hintaa yhdelle kertyi alle 2,5 euroa. Haluatteko veikata voittiko Hesburgerin?

Loppukevennyksenä rumin kakku, jonka olen koskaan tehnyt! Poimittiin Siirin kanssa resepti Suklaaherkut-kirjasta ja se näytti kuvissa tosi kauniilta. Haha, me saatiin uunista ulos pannukakku, joka olisi ollut mahdoton halkaista, joten laitettiin sitten se täyte(joka oli jäykkä ja klönttinen) kakun päälle. Naurettiin itsemme kuoliaiksi ja päätettiin laittaa päälle nonparelleja, koska mikään ei voisi sitä enää rumentaa. Uusi rakas linssini kaunisti tätä kyllä ehdottomasti eniten, olisitte nähneet luonnossa! Mutta tunnustan, että se oli hyvää ja sopivan suklaista kaikesta huolimatta.

Tänään luvassa nuudelia ja katkarapu-paprikapaistosta chilillä ja valkosipulilla. Kuulostaa korviini paremmalta kuin hyvältä kolmen päivän nakkiputken jälkeen. "Nakit on tosi halpoja, ostetaan tällanen tosi iso pakkaus!" Hyvä idea...

Kuulemisiin! Ensi kerralla ehkäpä jotain syyslomasta.

Unelmaviikonloppu

Sain viime perjantaina Helsigistä tällaisen kaivatun neitosen kylään. Oltaisiinkohan edellisen kerran nähty kesäkuun alkupuolella?

Ensi töiksemme kävimme nauttimassa Vohvelikahvilan ainutlaatuisesta tunnelmasta ja kauden erikoisvohveleista. Oli nannaa ja huiput jutut. Kuulumisien vaihtaminen on Elinan kanssa aina hauskaa, sillä tytöllä on nimittäin niin paljon meneillään kaiken aikaa. Joskus toivon, että jaksaisin olla yhtä aktiivinen. :)

Kahvilassa käynti kuuluu vielä opiskelijaelämään, mutta leffan sijaan päädyimme spontaanisti teatteriin.  Kävimme siis  katsomassa Tampereen Teatterilla komedian Tuhkaa ja Teräviä. En osaa edes arvostella teatteriesityksiä kriittisesti, olen nähnyt niin vähän, että näytelmiä on aina ilo katsoa. Toisessa näytöksessä päästiin nauramaan kyllä tauotta ja tarina teki väkisinkin hyväntuuliseksi.

Launtaina oli varsinainen kotigourmet-päivä. Ensin taiottiin illaksi veljeni tupareihin vietäväksi madeiralainen porkkanakakku paksulla kuorrutteella ja sitten keskityttiin illalliseen. Uunijuurekset ja lohirullat oli paljon helpompi valmistaa kuin ihanasta makuelämyksestä uskoisi.
Kahdelle hengelle kasviksiin tuli

• 2 punajuurta
• 2 porkkanaa
• 3 perunaa
• 1 sipuli
• 1 valkosipulin kynsi
• reilu loraus öljyä
• hunajaa
• suolaa, mustapippuria, rosmariinia

Lohkotut kasvikset kulhoon ja sekaisin kaiken muun kanssa ja sitten levälleen pellille puoleksi tunniksi 200 asteeseen.

Perään heitetään 10 min päästä lohirullat, joiden väliin voi laittaa haluamaansa tuorejuustoa. Niitä paistoimme siis sen parisenkymmentä minuuttia ja ne näyttivät grillivartaissa huomattavasti esteettisimmiltä kuin uuniin mennessään.

Nuo uunijuurekset olivat Elinan idea ja ne kyllä ylittivät odotukseni (etenkin punajuuri, jota olin maistanut vain säilöttynä)! Sopivat myös opiskelijabudjettiin.

Nautiskelija: "Täydellinen sunnuntai löytyi lauantaina Tampereelta."

PS. Kaipasimme sinua, Siiri ♥