Eilisen Odaiba

Käytiin kokeilemassa muutama päivä sitten Tokion yöelämää ja hauskaa oli. Karaoke on todella paljon kivempaa kuin miltä se kuulostaa! Kävimme myös tanssimassa yhdessä yökerhossa, jonka seinät olivat täynnään kuvia klubin omistajasta eri julkkisten kanssa, jotka olivat käyneet klubilla Tokiossa. Jännä kokemus, saa nähdä mennäänkö uutena vuonna uudestaan. Suuri miinus on meidän kummankin mielestä se, että baarit eivät ole savuttomia. Vaatteet roikkuvat jo toista päivää hengarissa ja haisevat edelleen aivan kamalalta.

Joka tapauksessa selvisimme hurjan yön jälkeen huippulounaalle. Äidilläni on japanilainen kielikurssikaveri, joka teki ensimmäiselle Japanin matkalleni vinkkilistan shoppailusta, puistoista ja ravintoloista. Nyt olemme käyneet jo lähes kaikissa paikoissa ja tämä kreikkalainen oli yksi niistä. Lounasaikaan oli mukavan hiljaista, vaikka edellisenä iltana emme mahtuneet ilman varausta syömään. Tarjoilija puhui hyvää englantia ja antoi meille kaikenlaisia vinkkejä ja kyseli meiltä kaikenlaista ruokailun lomassa.

Otimme neljän ruokalajin lounaan, johon kuului kaksi pientä alkupalaa, pääruoka, jälkiruoka ja kahvi/tee sekä viinilasit. Koko komeudelle tuli hintaa naurettavat vajaa 40 euroa. Siis yhteensä. Kahdelta hengeltä. Hotellimme sijaitsee Roppongissa ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä sijaintiin, koska lähiseutu on pullollaan hyviä ravintoloita.

Minun pääruokani oli suussa sulavaa mereneläväpasta ja annos oli minulle liian iso!

 Mikolla oli lammasta, leipää ja tzatzikia.

Sitten mentiin Odaibaan, kun sää oli niin mukava ja tuo juna, joka sinne vie tarjoaa kunnon maisemat vähän kalliimmasta hinnastaan huolimatta.

Mikko on opiskelualansa takia innoissaan kaikista isoista mahtavista taloista. Ja minä en ymmärrä. Minä opiskelen metsätieteitä ja innostun uusista puulajeista. Ja Mikko ei ymmärrä.

Teimme pitkän kävelyn ja kiertelimme vähän ostoskeskuksessa. Hämärän tultua kiirehdittiin näköalapaikoille eikä ihan turhaan. Kun kävimme viime keväänä täällä, ei Rainbowbridge ollut yhtä kauniisti valaistu.

 Jouluvaloja ei myöskään oltu unohdettu. Jos jotain olen tämän matkan aikana huomannut niin ainakin sen, että Japanissa rakastetaan jouluvaloja.

Hipsimme vielä Madame Tussaud'lle katselemaan vahajulkkiksia, mutta sieltä kuvat ovat kännykän puolella. Illalla pääsimme kerrankin aikaisin hotellille! Ja sitten huomasin netissä, että Odaibassa olisi ollut ilotulitukset samaisena iltana... Kaikkea ei voi aina saada. (Myöskään blogipostauksia tehtyä ajoissa, kyseessä oli tosiaan jo eilinen.)

Tuuli Tokiossa ja Liisa Ihmemaassa

Taasen on kiire nukkumaan, mutta tässä kuitenkin eilisen kuvasaldoa!

Päivän levitointi

Yksi lempipuistani on nyt ruskan väreissä, puistoissa näkyy punaisia ja keltaisia sävyjä, kesäisin näiden lehdet erottuvat hennon vihreinä.

 Tällä tiellä kaikki kulkijat tulevat toimeen keskenään.

 Vallihauta erottaa vanhan keisarillisin palatsin puutarhat ja modernit rakennukset.

 Luulin, että joulumieltä olisi vaikea tavoittaa Japanissa, mutta joululauluja kuulee joka kuppilassa ja jouluvalot ovat paljon kauniimpia kuin kotona.

 En ollut ainoa, joka näistä piti, monta kännykkäkameraa oli suunnattuna jouluvaloihin huokailujen saattelemina.

Ruokapaikaksi valitsimme Alicen (Fantasy dining) ja ihmemaassa loossitkin ovat teekuppeja. Koko paikka oli ihan utopistinen!

 Myös menu noudatteli Liisa ihmemaassa satua.

 Ylemmän kuvan drinkin ostaja sai arpoa laatikosta itselleen satufiguurin.

 Kani-pastaa. Miksi ihmeessä sanotaan, ettei ruualla saa leikkiä?

Koko outouden kruunasi huippuystävällinen palvelu. Kaikilla tarjoilijoilla oli söpöt univormut ja kauden mukaisesti erivärisiä tonttulakkeja päässä.

Kävimme myös eilen tiedemuseossa (ja maanjäristyssimulaattorissa!), mutta päivän kohokohta oli ehdottomasti ruokailu tuossa ravintolassa. Kuvissa ei näy puoliakaan niistä yksityiskohdista, joita ravintolassa oli. Teidän täytyy siis käydä itse kokeilemassa! ;)

Tänään taas kuvasaldo jäi hämmästyttävän lähelle nollaa. Kävimme valokuvamuseossa, ihanalla lounaalla ja shoppailemassa Harajukussa. Minä hoidan yleensä järkkäripuolta ja Mikko taas videokameraa, joten pääasia on, että edes jommalle kummalle tallentuu jotain. Tänään oli siis videokameran vuoro.

Nyt nukkumaan ja nopeasti, sillä huomenna odottaa Osaka ja Kyoto! Mikon mukaan shinkansen (luotijuna) kulkee neljääsataa tunnissa, katsotaan kuinka tukka putkella palaan blogin pariin muutaman päivän päästä.

Tokio - pelihalleja ja herkuttelua

Tänään vuorossa pikaisesti päivän ohjelma. Kello on jo paljon ja pitäisi päästä nukkumaan, että huomenna ehtii Tsukijiin katsomaan kaiken maailman mereneläviä markkinoille.

Päivä alkoi pommiin nukkumisen jälkeen matkalla Akihabaraan, joka on tunnettu elektroniikasta, mangasta ja maid-kahviloista. Vietimme pelihallissa hyvän tovin. Tarjolla sellaisia kourapelejä, josta voi voittaa vaikka mitä söpöistä pehmoleluista vähäpukeisiin figuureihin. Mikko koukuttui ammuskelupeliin, jossa napataan leikkikivääri kainaloon ja tähdätään ruudulle ilmestyviin vihollisiin, haha. Pelihallien miinuspuoli on kamala meteli.

Tänään tankattiin jo edellisellä reissulla erinomaiseksi todetussa sushiraflassa. Mikon useamman ruokalajin setti maksoi reilut kaksikymppiä ja minun lautanen, jossa oli 6 makia (pientä merilevään rullattua palasta) ja 7 nigiriä (päällinen riisiköntin päällä) kympin. Eniten olin kaivannut rasvaista tonnikalaa ja ai, että se ihan tosissaan sulaa suuhun. Nyt vasta ymmärrän, mitä koko sanonta tarkoittaa!

 Raaka rapu oli kuulemma astetta eksoottisempaa.

 Mikko osti Akihabarasta videokameran ja sitten oli lopulta minun vuoroni shoppailla. Aloitin Shibuya 109:stä, jossa on saman katon alla lähes kaikki, mitä haluan. Esittelen ostoksia joskus myöhemmin! Mikkoa ei oikein hymyilyttänyt siinä vaiheessa, kun viivyin Liz Lisassa tunnin, mutta sitten päästiin sopimuksen mukaan kahvilaan.

Oli lähellä, ettei uskallettu kävellä tähän kahvilaan, koska se näytti niin kalliilta, mutta onneksi kuitenkin teimme niin. Kaunis sisustus kristallikruunuineen, mukavat nojatuolit ja hyvä palvelu tuntui ansaitulta. Taustalla soi instrumentaaliset kauniit joululaulut ja japanilainen jäätelöannokseni (vihreäteejäätelöä, paputahnaa ja sellaisia palleroita, joiden nimeä en kykene muistamaan) toivat sopivan tasapainon kulttuurien välillä!

Nyt ollaan sitten taas hotellilla ja painutaan nukkumaan mitä pikimmin. Oyasuminasai!

Olinkin kaivannut sinua, Tokio

Mahdottomalta tuntunut tenttiviikko selätettiin ja nyt me ollaan täällä. On ehkä maailman siisteintä ja tätä luksusta kestää seuraavat kolme viikkoa. Vaikea käsittää. Yritän päivitellä tänne silloin tällöin, vaikka varmasti tulee jäämään päiviä välistä. Mutta on hauska kirjoittaa, kun tietää, että siellä ruudun takana on monia, jotka innolla näitä lukevat! Pidän postauksen kuvapainotteisina, ettei tuhraannu liikaa arvokasta aikaa.

Vajaan kymmenen tunnin lennolla saatiin unta pari tuntia ja saavuttuamme kentälle hoidimme junapassiasioita kuntoon. Automaatista ostettu jasmiinitee maistui aivan yhtä hyvältä kuin muistinkin! Junamatka kentältä keskustaan sujui leppoisasti maisemia katsellen. Aina täällä vaan jaksaa ihmetellä kaikkea silmät pyöreinä. Hotelliin päästiin kirjautumaan etuajassa ilman lisäkuluja!

 Tokyo Skytree

 Nälkäkärtyn partaalla nuudelilounaalle. Jättimäinen kulho porsaalla kasviksilla vajaat seitsemän euroa.

 Kävimme katselemassa videokameroita ja kävelimme Yurakuchosta hotellillemme Roppongiin. Haluan vain hengittää tätä kaupunkia sisääni, harva asia vetää tälle vertoja.

 Hibiyan puisto oli älyttömän kaunis hämärällä, mutta ilman jalustaa kuvaaminen oli aika mahdotonta. Puissa oli lajikyltit ja metsätieteiden opiskelijana olin tietysti aivan innoissani.

 Kuutamokävely

 Osa puista on karistanut lehtensä ja osa hohtaa kauniin keltaisina, mutta vihreä on vielä yllättävän hyvin vallalla. Päivällä lämmintä oli noin kymmenen astetta ja illat ja yöt ovat viileitä.

Kahden tunnin lentokoneunien jälkeen emme voineet vastustaa enää pään painamista tyynyyn jo puoli seitsemältä ja nyt ollaan sitten hereillä keskellä yötä ja sekaisin kuin seinäkellot! Hehe, kerran sitä vain nuoria ollaan. Pohdittiin, että pitäisikö lähteä baariin, kun menokin olisi kovimmillaan, mutta tyydyttiin japanilaiseen ostosteeveeseen. Aikaeroa on näin talvisin seitsemän tuntia Suomen aikaan lisää.

Kuulumisiin!

Pizzeria Napoli

Tämän hetkinen sijainti on Tampere ja nyt, kun en enää edes ole paikkakuntalainen olen vihdoin ja viimein päätynyt kokeilemaan Tampereen maineikkaimpia pizzoja. Omituista, että olen onnistunut välttämään tätä näinkin pitkään, Mikko nimittäin on melkoinen pizza-addikti! Ovella oli jono, pöydissä punaruutuiset pöytäliinat ja henkilökunta työn touhussa, ei voi siis mennä pahasti vikaan.

Nyt asiaan!

Gaijinin sunnuntaimenu

Gaijin on Tomi Björkin pohjois-aasialainen ravintola, jonka ruuissa on siis vaikutteita Japanista, Koreasta ja Kiinasta. Juhlittiin tosiaan tuossa alkusyksystä minun ja Mikon vuosipäivää koko kuusiruokalajisen sunnuntaimenun muodossa. Kaveriksi siihen otettiin vielä alkudrinkit ja juomapaketti, johon kuului sake, puna-, valko- ja jälkiruokaviini, minusta se kuuluu asiaan. Kun kerran syödään kalliisti niin tehdään se sitten kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti ja aivan ihmeellisesti oikein valitut juomat vaikuttavatkin ateriakokonaisuuteen.

Tuo kyseinen sunnuntaimenu vaihtelee ilmeisesti viikoittain ja poikkeaa hieman tastingmenusta, joka ravintolassa yleensä on tarjolla. Kyseisen sunnuntain ruuissa oli ainakin minun Japanin tuntemuksen mukaan aika vähän japanilaisia vaikutteita, mikä oli hiukkasen harmi, kun se oli yksi pääsyistä ravintolavalinnassamme. Olen aikaisemmin käynyt myös Farangissa, jonka ruuissa oli lähdetty liikkeelle osittain samalta pohjalta kuin Gaijinissakin, mutta lopputulos onkin jotain todella erilaista. Kummassakin raflassa ruoka on aivan taivaallista, mutta minun makuuni Farangin pääruuat olivat hiukkasen Gaijinia paremmat. Mitä jälkiruokiin tulee, niin tuonkertainen Gaijinin sorbettiviritys kiisi ehdottomalle ykkössijalle koko elämäni aikana maistamieni jälkiruokien listalla. Tällaiset fiilikset jäi siis nimenomaan sunnuntaimenusta. Varmasti, kun taas joskus ikuisuuden päästä budjetti suo, käyn vielä uudestaan kokeilemassa koko maistelumenuta.

Kotikokeille vielä tiedoksi:

BEETROOT GEISHA
suolakaramellia, punajuurijäätelöä, vanilja-valkosuklaacremeä, mantelikrokanttia, vanilja-punajuuriliemi

Siitä vaan yrittämään! Jos pääsette edes lähelle niin luvassa on melkoinen koko kroppaa hykerryttävä makusinfonia.

Tampereella taas

Selvisin vähän vajaan kymmenen tunnin kotimatkasta ja ai että on ihanaa olla kotona. Mikko kysyikin tiistaina asemalla, että lähdetäänkö kahville, mutta halusin suoraan kotiin!

Auto oli parkissa P-Hämpissä. Jännä luola, joskin aika autiota oli.

Kuski ja piccolo (mikkolo, minä ja loistava huumorintajuni)

Seuraavana päivänä oli keväinen olo eli shortsihaalarit ja rusettia niskaan. Olenko edes kalpea?

Mikolla ei ollut koulua, joten minut vietiin lounaalle Marusekiin! Haha, hauskaa, kun ollut kolme viikkoa erossa, tuntuu taas vähän kuin oltaisiin vasta tavattu.

Minun bentoni. Teriyakikana oli aivan järkyttävän hyvää. Siis jos olette joskus luulleet syövänne subin välissä teriyakikanaa, elätte harhamaailmassa.

Mikon astetta erikoisemmat sushit.

Tyytyväinen tyttöystävä treffeillä.

Postista kävin noutamassa kivan kenkäpaketin. Ehdin jo vähän säikähtää, etten ehdi saada kunnon kävelykenkiä Tokioon matkaan, mutta vielä mitä: Eccon paketti oli tilauksesta kolmantena päivänä perillä. Edellisistä käytännöllisistä kävelykengistä pohja alkoi irvistellä, joten pari Ecco Soft II:ta oli tervetullut lisä kenkäkaappiin. Mukavat jalassa ja kuitenkin sirot!

En ilmeisesti ole liian hyvä viettämään aikaa yksinäni. Mikko oli lähdössä töihin ja samalla oven avauksella Siiri tulee sisään. Kätevä vaihto! Juoruiltiin, juteltiin syvällisiä ja tehtiin kaikkea todella järkevää. Alla harjoitellaan asiakaspalveluhymyä kiinalaisittain, kynä ajaa syömäpuikon asiaa ja huulet eivät saa koskea kynään. Tätä sitten pari tuntia päivässä harjoitukseksi. Mistä minä oikein löydän näitä juttuja?

Tänään onkin menty jo vähän arkisemmissa tunnelmissa: ruuaksi oli kanaa ja biologian kirjat pitäisi vielä avata. Kävin myös juoksemassa sen 8 km kätevästi ennen kuin sade alkoi. Tein teille iPhonella todella hienon gif-animaation juoksulenkistä, mutta sitä ei saanutkaan sitten lisättyä blogiin, ärrinpurrin. Nyt on ollut illasta jotenkin päänsärkyinen olo, vaikka olen syönyt ihan kunnolla. Ei ole ensimmäinen kerta, kun tulee päänsärkyä juoksulenkin jälkeen, missähän mättää? No, huomenna mietin kuitenkin ihan muita juttuja, lähdetään tuulettumaan tyttöjen kanssa kaupungin yöhön Tampereelle paluuni kunniaksi!