Väriä ja väritöntä

Uudet treenikengät kirkuvat minua käymään intervalleissa, bodypumpissa ja salilla.

 Cooleimmalla kissalla on neonkeltainen sydännenä.

 Olo on kuin nomparellein koristellulla jätskillä.

 Kiipeilijän korppukäsille.

 Sumuinen Viikki

Tänään purettiin materialistisia patoumia, mutta kaikeksi onneksi eniten rahaa kului urheiluliikkeeseen. Kiitos seurasta kamut! Ei kai Itiksessä viihdy viittä tuntia ilman erinomaista seuraa?

Minne menit, tammikuu?

Alkaa olla kuukausi kulunut siitä, kun palasin Japanista. Ehdin käydä pyörähtämässä vajaan viikon kotona Lapissa, missä äiti oli varastoinut minulle kaikkia missattuja jouluherkkuja pakastimen täyteen ja kuusikin sai olla ilokseni loppiaisen yli pirtissä. Sitten alkoi Helsinki-arki.

Siihen on kuulunut:

1. Reeniä. Paljon reeniä. Niinku hartiaseudusta näkyy. Ostin Unisportille puolen vuoden kortin ja olen käynyt ahkerasti kaikenmaailman ryhmäliikunnoissa. Ryhmäliikunnat järjestetään kivenheiton päässä kotoani ja naapuri-Ellillä on samainen kortti kuin minulla eli kynnys lähteä liikkumaan on matalammalla kuin aikakausiin. Kiipeilemässäkin käyn aina, kun vain saan kaverin! Tänään totesin jotain ensimmäistä kertaa elämässäni: liikunta on tuonut minulle energisen olon. Olin kuullut vain huhuja tuosta ilmiöstä, mutta hitsi vie totta se on. Viime viikkoina olen treenaillut viitenä päivänä viikossa ja olen vain älyttömän pirteä päivät pitkät.

2. Hamevaraston käyttöä ja housujen hylkimistä. Uudet ylipolvensaappaat mahdollistavat sukkiksien käytön ilman palelemista talvisinkin! Olen mietiskellyt hiusten saksimista lyhyeen malliin, mutta alan empiä joka kerta, kun saan kiharat oikein hyvään ojennukseen. Onhan ne nyt kuitenkin kivan tyttömäiset kuten muukin tyylissäni.

3. Opiskelijaelämään kuuluvia kivoja iltoja. Sushi oli muuten hyvää! Voisin joskus raapustella tänne vähän ohjeita sen tekoon, kun itsellä alkaa olla jo melko selkeä kuva siitä millaista sen haluan olevan. Heh, arvatkaa pystyinkö luopumaan ohjaksista keittiön puolella tuolla kokkauskerralla.

Ja ai juu, luennoillakin on tullut käytyä sen vähän, mitä lukujärjestys ohjeistaa. Energiaa on vain riittänyt hurjan paljon enemmän kaikkeen muuhun, kun tämä periodi on kevyempi kuin aikaisemmat. Ainut mikä vähän kaihertaa, on kaipuu Japaniin. Olimme siellä peräti kolme viikkoa ja alan olla vihdoin vakuuttunut siitä, että minun on vain yksinkertaisesti asuttava siellä jonkin aikaa, jos aion haaveillakaan saavani siitä kyllikseni. Onneksi elämä on täynnä kaikenlaisia vaihtoehtoja! Palaillaan. :)

Neiti Kiireinen

Hektistä tämä elämä! Viime viikonloppu oli superkiva, oli ihana nähdä porukoita pitkästä aikaa ja lauantaina juhlittiin taas Sallan synttäreitä. Onneksi ei mennyt tajuttoman myöhään, käytiin nimittäin sunnuntaina isän kanssa Salmisaaren kiipeilyareenalla 2,5 tunnin sessiolla! Viimeisellä nousulla en enää uskaltanut luottaa käsiin lainkaan ja mikään ei meinannut pysyä näpeissä loppuiltana.

Sallan synttäreistä voisin julkaista muutaman foton, kun saan ne muokattua, mutta nyt joudutte tyytymään tämänpäiväiseen luukkiini. Olin aivan innoissani tajutessani, että minunkin lyhyeen tukkaan saa jo väkerrettyä jonkinlaista kampausta. Nuo nutturasykeröt pysyvät nimittäin oikein hyvin, kunhan tupeeraa kahdella ponnarilla olevan tukan ensin kunnolla. Ne olivat minusta niin kivat, että pestasin Ellin kuvaamaan nyt, kun Photoshop Lightroom toimii taas koneellani ja kuvien muokkaus on jo lähes nautinnollista.

Minua on suorastaan ahdistanut olla blogista erossa melkein viikon! Olen priorisoinut koulun käyntiä ja toisakseen oikeaa sosiaalista elämää. Eilen pidettiin vohvelikestit muutaman kaverin kanssa, katsottiin minun ja Mikon toukokuinen Japanin matkavideo, pelattiin lautapeliä ja muuten vain rupateltiin. Ja tällä hetkellä puolestaan istun junassa matkalla Mikon luo Tampereelle. Luvassa kiipeilyä, löhöämistä ja vähän tentteihin lukua. Melkein ehdin jo kirjoittaa, että hyvää viikonloppua, mutta hups. Eikö vielä olekaan perjantai?

Bye bye nails

Kiipeilyharrastuksessani on yksi huono puoli. Kynnet pitää saksia aaaivan lyhyeksi ennen seinälle siirtymistä. Muuten ne rapisevat vasten otteita, katkeilevat ja tekevät kunnollisen otteen saamisen mahdottomaksi. Ja minä kun olin juuri saanut kynteni kasvamaan ja olin innostunut lakkailemaan niitä muutenkin kuin yhdellä värillä peruspunaiseksi. Olen ikuisuuksia ihastellut erilaisin tilpehöörein koristeltuja taideteoksia täällä internetin ihmeellisessä maailmassa, mutta taidan joutua toteamaan, että haaveeksi jäi. Viime viikonloppuna leikkuri vei kaiken mitan kuvissa olevista kynsistä. (Vannon, että ne näyttivät luonnossa pitemmiltä!)

Okei, muuta valitettavaa en oikeastaan keksikkään. Huomenna taas seinälle. ;)

Kenkärakkautta ensisovituksella

Jossain aiemmassa postauksessa olen jo vilauttanut Jeffrey Campbellin kenkälaatikkoa, mutta en raaskinut pilata mitään niin nättiä julkaisemalla niistä kännykkäkuvia. Kyseessä on siis Litat, joista olen etsinyt miellyttävää kuosia ja väriä jo pienen ikuisuuden. Vihdoin sitten se oikea pari löytyi Stockmannin kenkähyllyltä. Kolmekutosia oli sinne tilattu vain yksi pari, onneksi olin nopea!

Niissä on siis kaksi nahkakerrosta, joista tuo päällimmäinen ruskea on rei'itetty kukkaiskuosiin. Sopivan hempeä, mutta helppo yhdistää vaikka mihin omassa vaatekaapissani. Nahka ei tunnu olevan mitään ihan ykkösluokkaa, mutta kunhan niitä muistaa vahata ja käyttää suojasumutetta niin eivätköhän ne kunnossa pysy.

Ja onko näillä helppo kävellä? Kaikki on tietysti suhteellista, mutta sanoisin, että tosiaankin on! Minulla on muutamat 12-sentin korot ja nämä ovat niistä ehdottomasti kivuttomimmat. Olen käynyt näillä pari kertaa baarissakin, mutta sellainen 5 km päivässä alkaa olla jo aika extreme.

Onkos kukaan muu kaivannut entistä laatua blogikuvieni osalta? Minua ainakin alkaa kyllästyttää nuo mobiilipostaukset, mutta parempi kai sekin kuin ei mitään. Nyt on kuitenkin kertynyt kohtuudella matskua järkkärille, joten toivon mukaan jatkossa ei tarvitse aiheuttaa silmäsärkyä teille, jotka tänne silloin tällöin eksytte. :)

Kenkäkriisi

Kesän jälkeen minun ei pitäisi kuolla ainakaan nälkään, kun olen saanut ylppäreissä lahjaksi rahaa ja olen nyt kesätöissäkin. Sen kunniaksi ajattelin vähän hemmotella itseäni uusilla kengillä. Olen jo pitkään kuolannut Jeffrey Campbellin Lita-kenkiä vaaleanpunaisina. Tokiossa kävin maailman ainoassa Jefrrey Campbell putiikissa tsekkaamassa valikoimaa, mutta kaikki oli hitusen liian raflaavaa. Nyt kun sitten aloin kaivelemaan juurikin niitä vaaleanpunaisia netistä niin arvatkaa löytyykö mistään? Ei.

 1. Sitten törmäsinkin tähän kuosiin ja rakastuin. Sitten katsoin tarkemmin ja kokoni on loppunut... Odottelen nyt sitten, josko sähköpostiin tupsahtaisi viesti varaston täydennyksestä.

2. Sitten löysin nämä sulottaret, jotka olisivat kaiken lisäksi roimassa alennuksessa. Korkoa alkaa kuitenkin olla jo vähän liikaa enkä oikein ole varma Iron Fistin kenkien laadusta.

3. Lopulta eksyin täsysin aiheesta ja löysin Irregular Choicen söpöliinit, joitten käyttöaika ei ole ihan liian pitkä Suomen leveyksillä. Nämäkin ovat kuitenkin alennuksessa ja olen ties kuinka pitkään halunnu ostaa Irregular Choicelta parin, mutta hinta on aina kirpaissut liikaa. Tämä pari on aika kesy ja tylsä verrattuna merkin yleensä niin erikoisiin, hauskoihin ja kekseliäisiin kenkiin. Suosittelen kaikkia kenkäfriikkejä käymään osoitteessa www.irregularchoice.com.

Miksi, oi, miksi en ostanut Tokiosta enempää kenkiä?

Rakas Tokio, kohta olen luonasi jälleen

Tänään on se päivä! Starttaamme kello 13 Tampereelta ja olemme Tokiossa Suomen aikaan seuraavan vuorokauden puolella aamukolmelta. Ääää, ehkä muutaman kiljahduksen olen päästänyt jo eilenkin.

Kello näyttää seitsemää ja olen viimeistellyt aamupalani jo pari tuntia sitten. Aikaeroon sopeutuminen on rankkaa puuhaa, joten päätimme aloittaa sen jo kotimaan puolella. Olisi suhteellisen ikävää näyttää zombielta mikäli päästään ottamaan minun ylppärikuvani Tokiossa. Viime yönä tosin heräsin enkä saanut unta yli tuntiin, mikä oli varsin tuskaista, kun takaraivossa oli koko ajan muistutus siitä, että herätys on 3.45. Eiköhän tämä tästä, haimme apteekista melatoniinia, joten lentokoneessakin toivon mukaan tulee uni.

Kaikki valmistelut ovat hyvässä vaiheessa, vain Mikon parturointi, suihku ja minun kynsien lakkaus puuttuu. Eilen heitin (epiloin) talviturkin menemään, mutta saa nähdä suoko Tokion lämpötilat säärien paljastelua vai eivät. Jokainen sääsivusto, jota olemme katsoneet, näyttää ihan erilaisia ennusteita Tokiolle? Se taitaa olla kuitenkin varmaa, että jossain vaiheessa on lämmintä, mutta sadettakin tulee taatusti, ei vain tiedä milloin.


Blogin puolella on nyt ollut viikon ajan taukoa, toivottavasti olette kestäneet. ;) Aluksi luulin, että on vain niin tylsä viikko, että mitään kirjoittamisen arvoista ei tapahdu, mutta sitten kuvioihin tuliki Helsingin reissua, huippuruokaa, kampaajaa ja kylästelyä.

Helsingin asemalla Sannin kanssa, isä (työmatkalainen) nappasi kuvan.

Iloinen minä, jättirusetti ja Siireiltä saatu iihana lahja! Olin ihan onnessani tuosta leivontakirjasta, kierrepilleistä ja leivontavuoista, jotka sain. Kiitos vielä hurjasti, kaikki tulee käyttöön! Ei yhtään haittaa, että synttärit oli maaliskuussa, kun oli näin kiva ylläri. :D

Girl power.

Joskus tuntuu vähän koomiselta kävellä kaksin jossain, kun kummallakin on tosi tyttömäinen tyyli. Tulee yliannostus, kun toinen sipsuttaa korkkareissa kiharapehkon hulmutessa ja minulla saattaa olla jalassa esimerkiksi nuo Hello Kitty -sukkikset, haha. Siiri tosin on vähän uskollisempi hametyylilleen, minusta kun on ihan okei vetää pitsimekon kanssa nahkarotsi päälle (pitsi ja farkku on minun makuun aika hempeä yhdistelmä) ja pidän talvisin enemmän housuja kuin hameita palelemisen estämiseksi.

Löpinät sikseen ja seuraavaksi vuoroon vähän viime hetken panikointia.


Terveisin onnellinen ihminen

Charm Club

Törmäsin tähän rannekoruun jo vuosia sitten selaillessani Voguea ja olin myyty. Kesti kuitenkin aikansa ennen kuin huomasin tämän olevan fyysisesti läsnä myös syomalaisissa korukaupoissa. Ainakin Timanttisilta löytyy. Poikaystäväni olikin joulun alla tarkkakorvainen ja paketista löytyi kuin löytyikin Thomas Sabon Charm Club -rannekoru.

Ideana on siis kireillä omaan persoonallisuuteen sopivia killuttimia koru täyteen. Ja ne killutimet on ylitse pääsemättömän söpöjä. Synttäreitten myötä rannekoruni sai ihka uuden lumihiutaleen (kiitos kovasti Johanna ja Johannes)!

Sitä päivää odotellessa, kun omani näyttää näin täydeltä! Että jos joskus joku pohtii, millä minua pitäisi lahjoa, niin nämä käyvät vallan mainiosti. Olen yrittänyt miettiä mitä haluaisin ylppärilahjaksi, mutta kaikki kotitalousjutut ja keittiöhärvelit minulta löytyy asuttuani omillani jo vajaat kolme vuotta. Tällaista turhaa ei koskaan voi olla liikaa!

Pelasta minut, kampaaja

Vihdoin ja viimein huomenna koittaa kampaajalle pääsy. Viime kerta oli toukokuussa eli pikaisella laskutoimituksella aivan liian kauan sitten. Ongelma tosin on, etten yhtään tiedä, mitä haluaisin kuontalolleni tehtävän. Usein paras lopputulos kuitenkin tulee, kun kampaaja saa päättää.


Otsikseni on ikiomaa käsialaani ja sivuja olen myös vähän napsinut. Niskaletin on kaveri lyhentänyt kerran tämän puolen vuoden aikana. Kaiken kaikkiaan olen hämmästynyt siitä, kuinka hyvin olen tullut toimeen tukan kanssa kotiparturoinnista huolimatta. Olen tosin laittanut sitä paljon enemmän kuin ennen. Ennen kuin uskallan päätäni pistää ulos suihkun jälkeen on tukalle näytettävä fööniä ja pyöröharjaa. Olen itsekin melkein tottunut siihen, että hiukseni ovat suorat, vaikka luonnostaan ne kihartuvat jo aika reilusti tässä pituudessa.

Olen saanut varsin hurmaavia kommentteja tuntemattomilta päihtyneiltä miehiltä:
"Mmmisshtä sää oot kopjoin to tukan. Mmistä sää oot kopion shen. She on khuuskytllukua."
"Toosi hienot hiukshet. Ne on kuuskytlukuah. Tää nainen on shuoraan kuuskytluvultah."

Hyppää sisään

Osallistuin muutama kuukausi sitten abivaatteiden logon suunnittelukisaan ja voitto sattui tulemaan kotiin. Tänään sitten pääsin todella kokeilemaan, että millainen voitto.

Älyttömän siistiä, että monilla luokkalaisilla on nyt jotain minun raapustamaani vaatekaapissa. Designpuu on koulun yleinen vitsi ja alla lukee "even laudaturs fall for us". Mustassa hupparissa valkoinen painatus näytti ehkä kaikista hienoimmalta omasta mielestäni.

Suunnitelukisan palkintona oli ilmaiset abivaatteet, joten otin kaiken ilon hommasta irti ja tilasin perinteisen hupparin sijaan Jumpin-haalarin. Totesin käyttäväni huppareita niin harvoin, että on sama ottaa jotain, mitä pitäisin oikeasti - kotona nimittäin.

Hyppäsin sisään ja se oli heti ensi kosketuksella puhdasta rakkautta. Väri oli sitä, mitä tilatessa toivoinkin ja kangas on sisältä ihanan pehmoista. Täällä kotona on myös sen verran viileää, että alkaa usein palelemaan hetken dataamisen jälkeen, mutta ai että nyt on lämmintä!

Niin ja pinkkejä terveisiä Photoshopilta, sille iski tahdostani riippumaton luovuuden puuska.

Hukun tänne(se taitaa olla tarkoituskin), tämäkö muka XS?

Tuuli: Näytänkö lihavalta tässä?

Mikko: Et, vaan entistä pienemmältä.

Paplarimummeli

Papiljotit ovat kaukana oman sukupolveni hittituotteesta. Nykyään kaikki väkertäminen hoidetaan suoristusraudalla ja satunnaisesti jolta kulta löytyy erikseen kiharrin. Eilen heitin kokeilun haluisena tunti suihkun jälkeen uhkaavan lättänän näköiseen puolikuivaan tukkaani äitin vanhat keskikokoiset papiljotit. Annoin niiden sitten olla koko yön. (Ei muuten paina päätä, kun tukkaa on vain päälaella haha.) Aamulla minua odotti yllättävä tulos: isot, ihan sievät kiharat ja ehdottomasti helpommat laittaa kuin suoristusraudalla! Hiukset säästyvät käräytysräkkäämiseltä ja minä ajantuhlaukselta. Vaikuttaa myös kovasti siltä, ettei tämä tukka vaadi lainkaan tököttejä, se menee koholle ilmankin ja pysyy kuosissaan.

Vanhassa vara parempi?

Päivän pärstä

Tänään jaksoin meikata, joten tarjoan sen kunniaksi

yhden kauhean

ja yhden kauniin naamakuvan.

Tukkakin oli hyvin edellisen päivän kiharojen jäljiltä. Ylipäänsä olen kuitenkin laiskimus. Syön kunnon aamiaisen sata kertaa mielummin kuin meikkaan kouluaamuisin. Nii, ja eiks kunnon yöunet ole meikkipussin tärkein työkalu? Heh minulla ainakin se käytetyin. Lisäksi on ihan kivaa, että ihmiset ei mene shokkiin nähdessään minun meikittömän naaman niinku joillekin käy. Ehkä päinvastoin! Joskus on kuitenkin ihan kiva, että saa leikkiä omistavansa silmäripset.

En myöskään julkaise asukuvia tai varsinkaan listaa mistä paikoista mikäkin on ostettu, koska yleinen lookini on tavis. Tai sitten siksi, että netti pursuaa muutenkin tavisten muotiblogeja ja henkilökohtaisesti minua itseäni ei kiinnosta onko se toppi ostettu Ginasta vai H&M:ltä... (Olenko ainut?) Minusta on antoisampaa tehdä vaatelöytöni itse ilman, että niitä tarvii etukäteen nähdä jonkun päällä.

On tietty mukavaa olla tyytyväinen omaan ulkokuoreensa ja jos sen saa aikaan laittautumalla niin mikäs siinä. Ehkä voi myös vähän ottaa huomioon toisia ihmisiä siistillä yleisilmeellä. Minulle tulee välillä kausia, jolloin päätän alkaa laittamaan tukkaa tai meikkaamaan, halu näyttää hyvältä. Mutta pah, sitä kestää hyvällä tuurilla kaksi päivää, maailmassa on niin paljon tärkeämpiä asioita. Kuten vaikka se, kuinka hyvän fiiliksen sain tänään iltarasteilla pummattuani vain yhtä rastia vain hetken. Täällä päässä kirjoittelee siis jälleen iloinen tyttö, meikkivoiteen merkkiä tärkeämpää on meinaan se millä asenteella itseään kantaa!

Fiilis

Todistukset tuli ja loma alkoi! Okei voin myöntää, että olen kateellinen ruotsalaisten reilun viikon pääsiäislomasta, mutta ei tämäkään hassumpaa ole. Todistukseen tuli yksi seiska, kaksi kasia, yksi ysi ja kolme kymppiä eli paras jakso oli tähän mennessä. Lisäksi sain vielä eilen suursiivottua kämpän näin pääsiäisen alle.

Pääsiäiskoristelu tosin rajoittuu suklaamuniin Aalto-maljakossa.

Sain tosin myöhäisen synttäriruusun yllättävältä taholta.

(En tosin muistanut ottaa kuvaa sen maljakosta eli kokislasista,

voi tätä opiskelijakämppää...)

Tällaista tänään, kaikki vaatteet ikivanhoja. Ei ole kivaa mahtua samoihin

vaatteisiin useampaa vuotta, kun äiti ei siksi suostu (kovin usein) sponssaan uusia vaatteita!

Illan suuntana on Näsinkallio tyttöjen kanssa, huikeeta!

Ystävänpäivä numero 2

Pakkaspäivään on kuulunut koulunkäyntiä, sushin syöntiä ja kirppisshoppailua. Niin ja tietysti niitä keksejä ;) kaiken kaikkiaan tänään on tuntunut paljon enemmän ystävänpäivältä kuin eilen. Koulun jälkeen poikkesimme Sannin kanssa kauppahalliin muutamille susheille. Kala maistui herkullisen tuoreelta ja kyllä muuten tuli ikävä Tokioa! Tokion reissun postauksia löytyy kesäkuun kansiosta.

Radiolta mukaan lähti neulepaita, 2€ ja kelloriipus 4€.

Kirppareilta ostelu on mukavan ekologinen vaihtoehto tavaroiden

uutena ostamiselle ja persoonalliset löydöt ovat kaikista parhaita.

Sen olen oppinut tässä puolen vuoden mittaan uusilta tuttavuuksilta :)

Eilisen ystävänpäivän hengessä vielä uuden vuoden tähtisädetikkutaiteilu :)

Inttileskeä (yäk, mikä sana) on pian leikitty puoli vuotta, vaikkei siitä blogissa ole mainintaa ollutkaan!

    T <3 M   

Halusin esitellä jääkaappini aarteen, sekin Radiolta,

emaalinen juustokupu. Mainittakoon vielä, että se

on täydellisen kokoinen Oltermannille!

Kyseessä tosiaan on jääkaappi... Huomasitko jotain epäolennaista?

Sannin kanssa syntyy hyviä ideoita.

Paistaa se aurinko risukasaankin

Raskaalta on tuntunut loman jälkeinen kouluviikko, mutta on tässä viikossa paljon positiivisiakin puolia!

NUMBER ONE
Eilen kävin leikkauttamassa hiukset. Tällä kertaa kylppärin sijaan ihan oikeassa salongissa :)

 

Kun kurkkasin peiliin leikkauksen jälkeen, tuntu vastassani olevan rokkari - hurja fiilis muuten - mutta tänään hiukset oli sitten taas vähän vähemmän pystyssä. Nämä on lyhyemmät kuin minulla on ikinä aikaisemmin ollut ja hurjan kivat, kun ei tarvitse lähteä aina samalla kampauksella liikenteeseen, vaan voi väkerrellä vaikka ja mitä ja mihin hyvänsä ilmansuuntaan!

NUMBER TWO

Outa (= parSakaverini, munuaiseni, Ode, Ouska) seikkailee vierailulle tänne etelään kolmeksi yöksi. Juna saapuu huomenillalla ja minulla on kovin malttamattomat fiilikset!

Pari hehkeetä kaverikuvaa sen kunniaksi.

Tykkään varsinki tuosta viimeisestä.

NUMBER THREE

Perjantaina on Clasubileet ja sitten kans pidetään hauskaa.

NUM... hmmm ne tais jo loppua? Tosin sunnuntaistakin pitäisi tulla hyvä päivä!

Koulupäivä oli tuskallista tuskallisempi kammoamani keskiviikko, jolloin koulua on klo 8-16 eli herätyksen saa asettaa kuudeksi. Ei ole lainkaan laillista laittaa tuollaista päivää keskelle viikkoa, mikä on ehdottomasti muutenkin jo rankin päivä. Toisaalta taas, kun tietää selvinneensä keskiviikosta hengissä voi jo toiveikkaana alkaa varautua viikonloppuun - loistavaan sellaiseen! :)

Ps. Keksin sen neljännen, nimittäin maanantaina sain kirjallisuusaiheisen aineeni takaisin ja 9 tuli! 60 oppilaalla paras numero oli 9+, ei siis auta kuin olla tyytyväinen.

Pääasiaa

Viikonloppu on sujunut mukavasti kotioloissa löhötessä ja alan vihdoinkin tuntea itseni terveeksi! Viis tukkoisesta nenästä ja yskästä, nimittäin olo on virkeä pitkästä aikaa. Menin eilen turhan myöhään nukkumaan ja ajattelin laittaa yhdeksäksi herätyksen, että saisin taas unirytmistä kiinni. Aamulla avasin silmät ja ihmettelin miksei hälytys ole soinut, mutta kello olikin 8.59. Ajoitus aika nappiin sanoisinko.

Minun on ollut tarkoitus varata aika kampaajalle jo ajat sitten, mutta jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi. Eilen sitten otin sakset käteen ja napsin korvan näkyviin eli toisen sivun lyhemmäksi ja sitten sain loistoidean pestata Johannan leikkaamaan tukan takaa lyhyeksi! Siinä istuskeltiin sitten kylppärissä 1,5 h ja lopputulos on taideteos siihen nähden, että leikkausinstrumenttina toimivat keittiösakset.Voi sitä tunnetta, kun pääsi vihdoinkin takatukasta eroon!

Minulla on kyllä tapana kyllästyä mihin tahansa hiuksiin nopeasti, koko ajan pitäisi olla jotain uutta. Pitkät hiukset olisivat kauniit, mutta jaksan kasvattaa niitä korkeimmillaan vuoden ja sitten pitää taas saada lyhyt tukka. Nämä vain tuntuvat enemmän siltä omalta jutulta :)

Tällainen malli oli 2 kk sitten ja siitä                                   Nyt on jakaus sivummalla, edestä pitempi ja takaa
oli kyllä kasvettu reilusti ulos.                                             lyhyempi. Tykkään!

Vaihtelu virkistää

Sain pienen päähänpiston ja toteutin sen =) tuli kesäinen olo!

Ennen...

ja jälkeen!