InstaJapan part 3/3

Tässä vielä tämä sisäpiirivitsiksi muodostunut talo. Miehet on hassuja ja naiset välillä vähän vaikeita, eikö niin? Okei, onhan se hieno talo ja hyvä, jos Mikosta oli kiva nähdä se! (Jo toistamiseen...)

 Hankin perheenlisäystä Pentax-perheeseeni, kun vanha kamera ei enää kykene nopeisiin suljinaikoihin. Oli myös kivaa päästä vaihtamaan vähän edistyneempään/edistyneemmälle valokuvaajalle suunnattuun malliin, jossa manuaalisäädöt on näppärämpi hoitaa! Suomesta Pentaxeja löytyy huonosti ja Japanissa ne ovat kaiken lisäksi hullun paljon halvempia. Jouduin luopumaan punaisesta väristä, joten ostin kompensaatioksi pitsisen kamerahihnan. Pentax forever ♥

 Kävimme vesibussiajelulla Sumida-joella. Oli hauskaa istuskella kyydissä ja katsella kaupunkia kokonaisuutena. Tokio on niin erilainen tarkastellessa sitä pienessä mittakaavassa ja sitten taas yleisilmeenä.

 Vahakabinetin iloja. Mikko on käynyt Madame Tussaud'lla Lontoossakin ja sanoi, että nuket olivat Tokiossa kakkosluokkaisia Lontooseen verrattuna. Ei se haittaa, koska pääsin kuitenkin yllättämään Bruce Leen.

 Tokion pakollisia nähtävyyksiä, jotka olen kumma kyllä onnistunut kahdella edellisellä kerralla  välttämään. Tokyo Tower on Eiffel-tornin kopio rumemman värisenä ja tietysti siitä piti rakentaa kymmenen metriä korkeampi -.- Ei se mitään, käynti oli hauska ja maisemat mukavat.

Shoppailua Odaiban överissä ostoskeskuksessa. Löysin täältä suihkulähteen lisäksi myös sen valkoisen takin, joka vilahtelee useissa kuvissa.

 Vuosi ehti vaihtua narikkajonossa, mutta jatkui erinomaisesti tanssilattialla. Kävimme siis viisikerroksisella Feria-klubilla Roppongissa. Sisäänpääsy oli kallis, mutta siihen kuului drinkkilippuja, joilla itse pärjäsin koko illan. Porukkaa oli todella paljon, hyvä, jos kulkemaan  saati tanssimaan mahtui. Arviolta puolet olivat japanilaisia ja puolet ulkomaalaisia. Kysyin joltain, moneltako baari menee kiinni ja sain arvioksi aamuseitsemän tai niin kauan kuin juhlijoita riittää! Itse päätimme hipsiä väsyneinä, mutta onnellisena "jo" aamuviideltä hotellille.

 Uuden vuoden seutuvilla, monet ravintolat ja museot sulkevat jopa viikoksi, mutta toiseksi viimeisenä lomapäivänä ehdimme piipahtaa Edo-museossa. Tokioa kutsuttiin siis aikoinaan Edoksi. Esillä oli ihania pienoismalleja, vanhaa taidetta, karttoja kirjoituksia ja esineitä edo-kaudelta länsimaalaisten vaikutteiden saapumiseen saakka.

 Perinteisiä teatteriasuja esillä. Japanilaisessa teatterissa, kabukissa, samat vaatteet ja rekvisiitat kiertävät hyvin pitkiä aikoja. Pointsit sille, joka on joskus astellut vasemmanpuolimmaisilla varvastossuilla!

 Viimeisimpiä aterioita: tonkatsua eli rapeksi paistettua possua riisipedillä. 20 päivää matkustusta takasi sen, ettei ole täysin onneton olo joutuessa lähtemään kotiin. Hymy säilyi huulilla loppuun asti.

 Every adventure must come to an end so another one can begin, right?

Siinä oli tämän reissun Instagram-anti, toivottavasti piditte!

Minne menit, tammikuu?

Alkaa olla kuukausi kulunut siitä, kun palasin Japanista. Ehdin käydä pyörähtämässä vajaan viikon kotona Lapissa, missä äiti oli varastoinut minulle kaikkia missattuja jouluherkkuja pakastimen täyteen ja kuusikin sai olla ilokseni loppiaisen yli pirtissä. Sitten alkoi Helsinki-arki.

Siihen on kuulunut:

1. Reeniä. Paljon reeniä. Niinku hartiaseudusta näkyy. Ostin Unisportille puolen vuoden kortin ja olen käynyt ahkerasti kaikenmaailman ryhmäliikunnoissa. Ryhmäliikunnat järjestetään kivenheiton päässä kotoani ja naapuri-Ellillä on samainen kortti kuin minulla eli kynnys lähteä liikkumaan on matalammalla kuin aikakausiin. Kiipeilemässäkin käyn aina, kun vain saan kaverin! Tänään totesin jotain ensimmäistä kertaa elämässäni: liikunta on tuonut minulle energisen olon. Olin kuullut vain huhuja tuosta ilmiöstä, mutta hitsi vie totta se on. Viime viikkoina olen treenaillut viitenä päivänä viikossa ja olen vain älyttömän pirteä päivät pitkät.

2. Hamevaraston käyttöä ja housujen hylkimistä. Uudet ylipolvensaappaat mahdollistavat sukkiksien käytön ilman palelemista talvisinkin! Olen mietiskellyt hiusten saksimista lyhyeen malliin, mutta alan empiä joka kerta, kun saan kiharat oikein hyvään ojennukseen. Onhan ne nyt kuitenkin kivan tyttömäiset kuten muukin tyylissäni.

3. Opiskelijaelämään kuuluvia kivoja iltoja. Sushi oli muuten hyvää! Voisin joskus raapustella tänne vähän ohjeita sen tekoon, kun itsellä alkaa olla jo melko selkeä kuva siitä millaista sen haluan olevan. Heh, arvatkaa pystyinkö luopumaan ohjaksista keittiön puolella tuolla kokkauskerralla.

Ja ai juu, luennoillakin on tullut käytyä sen vähän, mitä lukujärjestys ohjeistaa. Energiaa on vain riittänyt hurjan paljon enemmän kaikkeen muuhun, kun tämä periodi on kevyempi kuin aikaisemmat. Ainut mikä vähän kaihertaa, on kaipuu Japaniin. Olimme siellä peräti kolme viikkoa ja alan olla vihdoin vakuuttunut siitä, että minun on vain yksinkertaisesti asuttava siellä jonkin aikaa, jos aion haaveillakaan saavani siitä kyllikseni. Onneksi elämä on täynnä kaikenlaisia vaihtoehtoja! Palaillaan. :)

Salla 20 v.

Niinkuin aiemmin mainitsin juhli kurssikaveri Salla vajaa viikko sitten synttäreitään. Ai että oli hauska ilta! Salla oli kunnon emäntä ja tarjolla oli yllin kyllin karkkia, poppareita, sipsiä, joulutorttuja, karjanlanpiirakoita ja boolia.

Ostimme porukalla Sallalle lahjaksi kastehelmikulhon, boolikauhan ja sydänjääpalamuotin ja askartelimme Ellin kanssa vielä lisäksi kortin. Salla oli saanut useamman kappaleen omatekoisia kortteja, kuinka siistiä? Lahjasta ja kortista en hoksannut ottaa kuvaa, mutta muuten tunnelma tallentui oikein mukavasti kameralle. Paikalla taisi olla parikymmentä henkeä. Kuvissa pyörii samat ihmiset kuin ennenkin ihan vain siksi, ettei kukaan joutuisi julkaistuksi vasten tahtoaan. :)

Synttärisankari oli hurmaava punaisessa mekossaan! Oli mukava olla vaihtelun vuoksi jonkun kotona juhlimassa, yleensä kun opiskelijapippalot järjestetään vuokratiloissa tai sitten mennään baariin. Minun puolestani Sallan synttäreitä voisi juhlia useammankin kerran vuodessa, haha!

Pippalointia hobittiliiveissä

Eilisiltana oli meidän fuksienkin aika vetää forstiliivit ensimmäistä kertaa päälle ja suunnata Hirvi- & taimijuhliin. Olen ollut hieman kade teekkareiden moninaisille perinteille, mutta onhan meillä sentään nuo samettiliivit, jotka saavat jokaisen erehdyttävästi näyttämään Tukeilta, Reppuleilta, Säkinheimoilta ja ja Jalojalkoilta. Salillinen samoja asuja oli aika hauska näky.

 Saatiin vähän oheistuotteita juhlan aluksi. Laulukirjamme nimi on Korvissa soi, osuvaa vai mitä?

 Agroksenmäen holvikellarissa oli kyllä kivat puitteet isommallekin porukalle.

Hirvi- ja taimijuhlissa syödään tietysti hirvikeittoa, jonka metsäylioppilaiden jahtiporukka on kaatanut. Hyvin maistui laulujen, puheiden ja kippistelyjen ohella!

Oli mainio meininki, mutta ihme kyllä maltoin kumminkin lähteä kotiin jo ennen puoltayötä. Tietysti sitten eksyin matkalla pysäkille ja kännykästä loppui akku, mutta lopulta päädyin kuin päädyinkin oikealla pysäkille ja vielä yhtä aikaa oikean bussin kanssa. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Syy kohtalaisen aikaiseen kotiinlähtöön oli tämän aamuiset geoinformatiikan harjoitukset. Mietin kyllä kovasti, että mitä oikein ajattelin viikko sitten todetessani, että hirvi- ja taimijuhlien jälkeen on hyvä ottaa aamuyhdeksäksi harkat… No ulkoilma virkisti ja saatiin Lauran kanssa kartoitettua kampusalueen puita näillä leikkikaluilla. Mitattiin siis puiden läpimittoja, tunnistettiin lajeja ja otettiin talteen niiden koordinaatit tuolla laitteella jonkanimeäennytmuista.

Nyt on vähän flunssainen olo ja taidankin painua tänään pehkuihin ennätysaikaisin. Olen täysin poikkeuksellisesti onnistunut välttelemään flunssaa koko syksyn, joten toivottavasti tämäkin selätetään termarillisella hunajateetä ja pitkillä yöunilla.

PreWappu

Eilen juhlittiin oikein railakkaasti puoli vuotta vappuun -teemalla ja paikalla taisi olla enimmäkseen metsäylioppilaita. Kahdella sisäänpääsylipulla sai yhden pullon skumppaa eli jaettavaksi kaverin kanssa. Hauska ja toimiva systeemi siis. Opiskelijaelämässä menoja riittää, mutta tähän mennessä olen jo ehtinyt todeta, että kyllä kerta viikkoon riittää, sikäli mikäli haluaa saada aikaiseksi jotain vielä loppuviikosta.

Raahasin kerrankin kameran mukaan ja voi että aamulla saikin sitten naurut. Meni harvinaisen pitkään valita julkaisukelpoisia kuvia kaikkien tärähtäneiden joukosta. Puolissa kuvista olin silmät kiinni, ettei keneltäkään vain jäisi huomaamatta vappumaisen värikkäät luomivärini, haha!

Kävimme porukalla korkkaamassa tanssilattian ja oli yllättävän hauskaa tanssia ilman tiivistä väkijoukkoa ympärillä. Viime viikkoisissa Jüüstö-bileissä (ysäriteema) tuo samainen tanssilattia oli tupaten täynnä. Kuvassa suloinen Salla.
Ps. Miten tuolle omalle alalle onkin eksyytynyt juuri ne ihmiset, joiden kanssa tulen huipusti juttuun, ootte kivoja kaverit. :)

Ja tarkennus kameraan! Ellin kanssa ollaan tänään kokattu, juteltu, keitetty oikeaa kaakaota tummalla suklaalla, katsottu pätkä Totoroa ja illan kruunasi asuntolan saunavuoro. Mitenköhän onnistun orientoitumaan näin rennosta illasta takaisin koulumoodiin, jota huomenna taas tarvitaan?

Yksityiset Oktoberfestit

Tuossa muutama viikko takaperin Mikon kotona järjestettiin oikein lystikkäät Oktoberfest-teemaiset pippalot ystäville. Satuin siis sopivana viikonloppuna paikalle! Pöytä katettiin juhlakuntoon ja grilli laitettiin syyshämärässä kuumaksi.

Lautaselle eksyi useampaa sorttia bratwurstia, perunasalaattia, coleslawia, majoneesipohjaista salaattia, patonkia ja hapankaalta. Olin melko ennakkoluuloinen tuota jälkimmäistä herkkua kohtaan, viimeksi maistoin sitä pakkosyötöllä jouluna varmaan alle kymppivuotiaana. Yllätys oli iloinen, koska se sopi mainiosti bratwurstien kaveriksi!

Teemaan kuului tietysti myös asut! Me vedimme Mikon kanssa aika kevyellä linjalla, minä kietaisin vyötärölle pitsireunaisen essun ja Mikko sai sulkakoristeisen hatun. Ruuan jälkeen vuorossa oli olutraati, jonka voittajan nimeä en tietenkään nyt muista.

Kaveriporukoissa, joissa olen viime vuosina pyörinyt ei ole juurikaan ollut tapana järjestää teemapippaloita, tällainen vääryys pitäisi korjata! Tampereelle tuotu Oktoberfest oli hauska syksyn piristys.

Akateeminen metsänpeikko

Helsingin yliopiston metsätieteilijöille kuuluu pakollisena yhdeksän tai seitsemän viikon kenttäkurssi fuksivuoden päätteeksi riippuen siitä onko pääaineesi ekologia vai ekonomia. Itse opiskelen ekologiaa, joten ensi kesänä ei tarvitse paljoa kesätöiden hakua murehtia. Viime viikolla saimme vähän esimakua siitä, mitä on luvassa. Teimme siis metsätieteiden opintojen kurssilla kokonaisen viikon mittaisen retken Hyytiälän metsäasemalle ja vitsit, että oli kivaa!

Luentoja ja kenttäharjoitukset alkoivat päivittäin kasilta ja loppuivat siinä neljän kieppeillä. Aamut olivat yllättäen vähän tuskaisia, kun on päässyt tottumaan siihen, että luennoile tarvii raahautua vasta kymmeneksi, mutta onneksi ulkoilma virkistää. Melkein uskallan väittää, etteivät yliopisto-opinnot voi juuri tästä käytännönläheisemmäksi muuttua, heiluttiin siellä metsissä erinäisten mittausvälineiden kanssa, kaiveltiin kuoppia ja arvioitiin erilaisia metsiä.

Saavuttiin juuri majoitukseen. Impivaaran hirret ovat sata vuotta vanhat ja niitä koristaa kenttäkurssin käyneiden nimikirjoitukset ties kuinka monen vuoden ajalta - ei ole tunnelmasta pulaa. Yhdeksän viikkoa on kylläkin todella pitkä aika viettää saman katon alla kenen tahansa kanssa, saa nähdä miten sovitetaan erilaiset unirytmit ja persoonat yhteen (onneksi on viikonloput). Mitä tähän asti olen oppinut, niin kurssikaverit ovat huipputyyppejä!

Ensimmäinen kasvitenttikin koitti, 60 peruslajia suomeksi. Ensi kesään mennessä osaan toivon mukaan 350 lajia kuinkas muuten kuin latinaksi! Ps. On vähän haastavaa tässä vaiheessa syksyä tulkita kurttuisista lehdistä lajia, etenkin jos on tottunut tuntemaan jonkin lajin vain kukan perusteella.

Keskittyminen luentoon huipussaan.

Ja lisää sijaistoimintoja! Olen kuitenkin ollut oikein iloisesti yllättynyt, kuinka hyviäkin luennoitsijoita meillä on ollut, yliopiston aiemmin aloittaneilta kavereilta olen kuullut lähinnä kauhutarinoita luentojen tappavuudesta.

Keskiviikkona oli toogabileet ja kesällä bileet on sitten kuulemma joka viikko eri teemalla.

Mitään ryhmäkuvaa en viitsi esille laittaa, ettei kenellekään tule paha mieli! Minulle saa sitten mieluusti etukäteen mainita, jos ei halua naamaansa julkisesti yhtään mihinkään esille, edes minun pikkublogiini.

Torstain metsäretket vedettiin astetta unisemmin. Tässä matkustellaan takakontissa kohti aarnimetsää.

Hyytiälähän sijaitsee vajaan tunnin matkan päässä Tampereelta, joten pääsin viikon päätteeksi kätevästi tapaamaan Mikkoa. Tai siis minä haravoin Mikon luona ja Mikko oli töissä, haha! No, pian nähdään ihan kunnolla, kun Mikko tulee vastavierailulle syyslomallaan.

Lähdin tänä aamuna kuudelta Tampereelta ja tein kuusituntisen koulupäivän. Oli niin ihana päästä ennen koulua laittamaan tukka kunnolla ja korkkaritkin piti saada jalkaan, kun oli viikon hillunut ruutupaidassa täysin laittautumatta! Innolla ja kauhulla odotan tulevaa kesää, olen satavarma, että hauskaa tulee olemaan, mutta yksityisyyttä ja omaa rauhaa tulee ikävä, puhumattakaan kunnon jousisängystä. Saa nähdä!

Hyvää kuuluu!

Hei vaan, taidan alkaa jo hyväksyä, että tämän blogin kohtalo on olla aina välillä kuukausi pari hiljaa. Saa nähdä, millainen kausi seuraavaksi on luvassa. Luonnollisestikin blogi on ollut hiljaa, kun minulla olisi kerrankin ollut jotain mielenkiintoista jaettavaa. Täältä pesee.

Kävin ihailemassa Japanin maalla maisemia uskomatta oikein itsekään, missä olin.

Teen siitä oman postauksensa kaikkine kuvineen jossain vaiheessa!

Nautin elämäni huippuhetkistä valkolakki päässä.

Ollaan oltu super reippaita murun kanssa: duunia, päiväretkiä, kuntopiiriä ja jopa hillasuota.

Vastapainoksi kunnon mässäilyä tietysti.

Tässä Suuri Dippiseikkailu paketti joka saatiin tuliaisiksi briteistä.

Kaverit on parhaita. Nyt en ole nähnyt Tampereen ystäviä kohta kuukauteen. Ei ihme, että on jo ikävä!

Olen vieraillut eläintarhoissa vähintäänkin yhtä innokkaana kuin kaikki pikkulapset. Tätä Ähtärin asukkia ainakin oli ilo katsella, niiden allas oli niiiiin paljon isompi kuin lajitovereilla Tokiossa.

Olen alkanut pukeutumaan tyttömäisemmin kuin kymmeneen vuoteen. Alkaa tuntua, että olen pikku hiljaa löytänyt oman juttuni! Arvatkaa oliko unelma päästä taas shoppailemaan maailman suurimpaan kaupunkiin... Nyt jo kauhea kaipuu takaisin.

Ja nyt olen sitten taas kesän täällä kotiseuduilla katselemassa aurinkoa, joka ei laske. Kameralle on kertynyt yhtä ja toista. 

Ja tärkein viimeisimpänä: pääsin opiskelemaan metsien ekologiaa ja käyttöä Helsingin yliopistoon. Syksyllä siis Viikkiin ja maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan, wieeee!

20 vee

Synttärit menivät kaikin puolin nappiin. Eilen käytiin mutustelemassa tapaksia ja lipittämässä viiniä Inez Tapas barissa. Mukana olivat Siirit ja Mikkokin liittyi myöhemmin seuraan. Ruoka oli niiin hyvää ja juttujen laatu huippukorkealla, kuten yleensä. Päästiin kotiin suhteellisen aikaisin yhden aikaan. Tukan päätin vetää sivuun vaihtelun vuoksi. Maksihameestani ei valitettavasti ole yhtään kuvaa, pidän siitä kovasti.

Tänään taas sain kutsun kotitekoiselle pizzalle veljeni luo. Lisää hyvää ruokaa ja seuraa siis! Maisemista puhumattakaan, taustalla Pyhäjärvi ja parvekkeella parikymmentä astetta lämmintä.

Kiitos kaikille muistaneille ja mukana olleille! Kivakiva päivä takana, ei tunnu yhtään kamalalta vanhentua. ;)