Väsy

Eilen ei ollut mitenkään mainittava päivä, mutta totesin, että piirtäminen on terapeuttista. Sain myös aikaiseksi käydä juoksulenkillä pitkästä aikaa. Menin jo ennen yhdeksää nukkumaan, mutta uni ei meinannut tulla kuin vasta kymmeneltä.  Edes normaali unilääke eli örinämetalli iPodista ei auttanut. Yöllä sitten heräsin neljältä ja sain vasta kuudelta uudestaan unta! Ärrinpurrin, en tykkää yhtään, kun ajatukset eivät anna minun nukkua.

Koulunkäynti tuntuu tooooodella turhalta nyt viimeisillä viikoilla. Tunneilla ei varsinaisesti tapahdu mitään ja lisäksi en saa mitään hyötyä tästä kouluvuodesta sitten, kun menen Suomessa lukioon. Mutta minkäs teet, ainakin olen kielen oppinut. Tämä pikkukaupunki alkaa jo tuntua kodilta, maisemat ovat jotenkin kotoisamman oloisia kuin Suomessa. Tuntuu, että kaikki pitää taas aloittaa alusta, kun muuttaa uuteen paikkaan ensi syksynä. Kummallista, kun on koko vuoden kaivannut vanhoja ystäviä Suomessa ja nyt kun täältä lähtee, tulee ikävä tännekin. Minusta meillä on mahtava luokka.
Kaiken kaikkiaan en tiedä pitäisikö olla iloinen vai surullinen, mutta joka tapauksessa elämässä ei voi paikoilleenkaan jäädä. Muutokset tuovat aina mukanaan jotain hyvää, sen olen saanut viimeisimmän vuoden aikana huomata.