Eräs perjantai Tampereella juhlittiin Essin synttäreitä tyttöjen illan merkeissä.
Kokattiin tuorepastaa ja kananfileitä herkkusieni-paprikakastikkeella ja
lisänä myös tomaatti-mozzarellasalaattia. Se oli hyvää!
Synttärikakku oli vadelma-valksuklaajuustokakku,
jonka tein edellisenä iltana (tai oikeammin yön myöhäisinä tunteina).
Se katosi yhdessä illassa...
Viikonloppuja on ihan liian harvoin! Tämmösiä juttuja kaipaisi myös arkeen.
Hulluilla on halvat huvit
Eikä lapsenmielisyys ole pahasta, eihän?
Tässä kuvassa vaan on sitä jotain!
Juuri ennen syyslomaa käytiin jälleen nauttimassa
Café la famillen herkuista ja tietty siitä oikeasta tunnelmasta.
Tilaukseen meni:
-lämminsavulohipiirakka
-Alabaman suklaakakku
-kupillinen valkosuklaakaakaota
-yksi iso cafe latte
Se on tismalleen niin herkullista kuin näyttääkin!
Viikko sitten juuri syysloman alettua alkoi Tampereella tulla lunta!
Olin aivan onnessani, mutta oli hassua matkustaa etelästä 12 tuntia
kotiin pohjoiseen, missä lunta on satanut vasta tänään.
übernolo kuvani, mutta toivottavasti joku saa tästä yhtä
hyvät naurut kuin minä ja Outa viime viikon perjantaina!
Tuuli + 10 vuotta + 10 kiloa
Me myös siivottiin Outan kämpällä! Haaveilen itse yksiöstä
Tampereen keskustasta. Harmi, että kysyntä on kovaa ja hinnat korkealla.
Ja tässä Teemulla on kaks miestä :)
Sodiksen kameleita on aina yhtä kiva nähdä!
Kuva oli surkealaatuinen ja jouduin muokkaamaan sen rakeiseksi,
että revontulet näkyisivät edes jotenkuten. Mutta siellä ne leimusivat
taivaalla koko perjantai illan.
Jenni on kirjekaverini ala-asteajoilta! Oli hauskaa jutella
pitkästä aikaa. Me ollaan synnytty samana päivänä. :)
(145 päivää 18 v. pippaloihin!)
Sunnuntaina lähdimme retkeilemään Oratunturiin syysauringon
paisteeseen. Siskoksia naurattaa
Emme jaksaneet Siirin kanssa kavuta huipulle, mutta korkeammalla
tunturissa oli jo hyvinkin lunta lumipallojen tekoon.
Teetä on maailman paras juoda omasta kuksasta raikkaassa ulkoilmassa.
Leidit landella
Hetkeä myöhemmin saatiin Siirin kanssa olla onnellisia
siitä, että tankattiin laavulla tarpeeksi...
Nimittäin autolle päin kävellessämme pidimme pienen tauon,
jonka aikana polku oli ehtinyt kadota... Päätimme, että se on vasemmalla päin,
mutta saimme pian todeta erehtyneemme pahemman kerran. Ilman karttaa ja
kompassia olimme hukassa ja saimme kävellä tunnin kunnes löysimme takaisin tielle.
Näin sitä sitten eksyttiin omaan kotitunturiin! Onneksi olin käynyt siellä useat kerrat
ja tunnistimme Siirin kanssa maastokohteita aina siellä täällä. Yksin olisi saattanut tulla hätä!
Aurinko oli jo hyvän aikaa ollut laskemassa, kun vihdoin pääsimme tielle.
Seuraavana päivänä kävin vanhempieni ja Outa-koiran kanssa lintumetsällä.
Pitkän kävelyn jäljiltä paras tapa rentoutua oli tyttöjen kanssa elokuvan katsominen
vaahtokarkkikaakoista nauttien! Eikös näytäkin herkulliselta?
Kermavaahtoviikset on tämän syksyn viilein juttu.
Tänään taas leivoimme äitin kanssa korvapuusteja ja niitä riittää pakasteeseen myös Tampereelle asti. Voi, kun kotoa voisikin viedä kaikki kivat jutut mukanaan! Metsän keskellä on ihan liian mukavaa asua. Aina silloin tällöin vieläkin päädyn ihmettelemään, miten kummassa asun nyt Tampereella kaupungissa ja vieläpä suhteellisen kaukana kotoa.
Seuraavaksi ohjelmassa onkin jo kunnon yöunet (viimeinen yö omassa isossa pehmeässä jenkkisängyssä, joka hakkaa uuden 100 euron Ikea-sänkyni mennen tullen, (jonka muuten ostin käytettynä ajat sitten viidelläkympillä (siis aiemmin mainitun))..). Sweat dreams!
3 kommenttia:
tätä sun blogia lukiessa rupeaa vaan aina tekemään mieli kaikkia herkkuja, joita oot tehny! näyttää liian hyvältä. :)
ps. kiitos naurukuolemasta, nimittäin nauroin PALJON tuolle sun übernololle kuvalle:D
UPEA synttärikakku! Mahtoi olla hymy korvissa asti päivänsankarilla - ja pöytäkavereilla.
Ja HUIKEA kuksakuva! Sopisi erämainokseen.
Ja saksakin näkyy olevan hanskassa ;-)
Meillä on muuten lunta puoli metriä 22.10.2010 klo 23:55 koneen laskeutuessa kotikentälle.
Anonyymi: Joo en oikein itekkään halua selailla vanhoja postauksiani tyhjällä vatsalla! Hyvä, jos nauratti ;) ei oo yhtään pahasta olla nolo, jos se sattuu jollekulle tuottamaan ees vähän iloa.
Kiitos, ET! Tuo kuksakuva muun muassa on muuten nyt klasun käytävässä, kun kuviksen ope pyysi sen sinne laittamaan. Koululla on loistava valokuvaprintteri.
Mutta huijaat kyllä tuon lumimäärän suhteen! Äiti sano, että siellä on 15 cm :)
Lähetä kommentti