Eilen koulun jälkeen koitti sitten se hurja hetki, että pääsin ensimmäistä kertaa (luvan kanssa) ajamaan autoa. Tampereen liikenne on vähän eri luokkaa kuin Sodankylässä ja luulen vähän, että ensimmäinen kerta, jonka ajoin oikeasti liikenteessä suhteellisen helppoja pienempiä teitä oli vaikeampi kuin ajotunti Sodankylässä voi ikinä olla. Vaatii kyllä minulta paljon harjoittelua, että ajamiseen tottuu. Se oli hauskaa, mutta ei ihan helppoa!
Miltäs kuulostais road trip jonain kauniina päivänä?
kuvan lähde
Sitä saadaan kyllä hetki odotella, tänään olen flunssaillut kotona päänsäryn, lämmön, nuhan, kurkkukivun ja väsymyksen kanssa. Kävin tosin tekemässä äikän uusintakokeen koululla ja se tuntui menneen ihan hyvin. Tulee ehkä (viime jakson ainokainen) kymppi todistukseen. Pidän peukkuja sille ja juon paljon teetä!
2 kommenttia:
Ajaminen on kyllä oma hommansa. Minulle ei ainakaan oikein sovellu, pitää olla ihan liian skarppina. :D Huomiointikykyni on useinkin hieman heikohko, mutta silti ajelen lähes päivittäin. Ei hjuva.
Kauheasti on kyllä kaikkea, mitä pitäis havannoida. Mutta ihan hyvä varmaan, jos pääsee päivittäin ajeleen nii ei unohdu asiat kuitenkaan :) mulle luultavasti käy sitten niin, ku olen sen kortin saanu...
Lähetä kommentti