Tampereella on muitakin mukavia puolia kuin se, että poikakaverini asuu siellä. Ohut lumipeite oli iloinen yllätys perille päästyäni. Olin näin happy.
Okei, ei tämä ihan vedä vertoja kuvalle, jonka äitini lähetti tänään Luostolta hiihtolenkiltä (puut lumitykyssä, punainen taivaanranta yms.), mutta vähäinenkin lumi voittaa syksyn tummuuden sata nolla.
Mikolla ei ollut tänään koulua, joten suuntasimme tietysti brunssin jälkeen Tampereen kiipeilykeskukselle. Varustesettini alkaa vihdoinkin olla täysi. Uudet kengät puristivat oikein epämiellyttävästi ja pitivät pienilläkin otteilla, perfect. Kuvassa yritän näyttää peukkua.
:)
2 kommenttia:
Rakkautta on yhteinen harrastus, sanois Jaska Jokunen!
Jaha :D Hauskaa on kyllä ollu kaksin!
Lähetä kommentti