Niinku ilmeestä huomaa, edessäni on maailman paras jätskiannos. Olin ikionnllinen maiskutellessani matcha (jauhettu vihreätee) parfait'ta. Kaverina oli matchahyytelöä, makeita riisi"mykyjä" (miten dumpling käännetään?), punapaputahnaa ja kermavaahtoa. Ostettiin kotiin asti matchaa ja tehtiin pari viikkoa sitten siitä jäätelöä koneella ja ei vitsit, maistui aivan Japanilta.
Tokion kalamarrkinapaikan, Tsukijin, kautta kulkee 2 000 tonnia meren antimia päivittäin. Määrä on käsittämätön samoin kuin lajikirjo, jonka näimme pujotellessamme kojujen lävitse. Kuvassa on pieni tonnikala, isoimmmat olivat, noh isoja. Tsukijin tunnelma oli mielenkiintoisella tavalla täysin poikkeava siitä Japanista, jonka itse olen oppinut tuntemaan. Kohteliaisuus ja jäykkyys oli heitetty syrjään kaupankäynnin tehostamiseksi. Kierroksen jälkeen menimme tietysti syömään elämämme tuoreimmat tonnikalasushit.
Sitten taas päiväretkellä Kiso-laaksossa, jota Lonely planet lämpimästi suositteli eikä lainkaan syyttä. Retki oli yksi matkamme parhaista päivistä. Teimme noin yhdeksän kilometrin kävelyn vanhanaikaisesta postikaupungista toiseen ja päätimme retken kuumalähde kylpylään panoraamanäkymällä vuoristoon. En edes yritä kertoa, miten uskomatonta oli.
Fuji kylpi aamuvarhain aivan pienen hetken vaaleanpunaisessa valossa. Onneksi näimme sen itse, vaikkei kamera ehtinytkään mukaan ihmeellisimmän valon hetkellä. Luotijunalla siis matkusteltiin nopeasti ja hyvissä maisemissa.
Sitten ollaankin jo joulunviettopaikassamme, Nozawa-Onsenin vuoristokylässä, Naganon lähistöllä. Lunta oli paljon, lautailu oli ihanaa ja kuumat lähteet ilmaisia. Tässä yhden kuuluisimman kylpytalon sisäänkäynnillä, minkä jälkeen tietysti miehet menevät omalle puolelleen ja naiset omalleen.
Hotellimme oli sympaattinen hieman nuhjuinen ryokan-majatalo, jossa futonit pedattiin itse. Tatamin tuoksuisia unia!
Aamiainen oli katettu seurueittain valmiiksi ruokasaliin ja saavuttuamme saimme kuumat miso-keitot tarjottuna ja riisiä haettiin omatoimisesti. Monesti Japanissa saa juuri tähän tapaan paljon erilaisia asioita, mutta pieniä määriä. Ylimpänä on Nozawa-onsenin oma erikoisuus, nozawana-vihannes, jota kerätään kuulemma vain tällä alueella. Ainakin näin talvisaikaan ne tarjotaan pikkelöitynä. Koostumus on hyvin rapea ja erittäin mehukas, vähän samantapainen kuin parsa, mutta pidän parsasta kymmenen kertaa enemmän... Mikko ihastui nozawanaan ja tarjosinkin yleensä oman osuuteni ritarillisesti Mikolle.
Metropolitan Government buildingissa kävimme viime toukokuun reissullakin, mutta mielellään sitä käy ilmaisilla näköalapaikoilla useammankin kerran. Hurmasi edelleen.
Hotellimme sijaitsi Roppongissa ja kävimme todella usein syömässä Tokio Midtown -ostoskeskuksesssa. Ostoskeskusten ravintolat ovat ylipäänsäkin todella ihania Japanissa ja monipuoliset lounaat saa kohtuulliseen hintaan. Tuolla vihannesten seassa nököttää täydelliset kanapallerot. Suomessa kana tuntuu jollain tapaa hyvin arkiselta ruualta. Tuota maistettuani taidan vain todeta, että maustamistaidoissani on kyllä huimasti parantamisvaraa.
Yhtenä iltana repäisimme ja lähdimme karaeokebaariin. Japanissa tämä ei tarkoita julkista itsensä häpäisemistä, vaan hauskanpitoa kaveriporukalla. Pienet kopit vuokrataan tuntien ja henkilömäärän mukaan. Karaokelaitteisto toimii tableteilla, nupit on kaakossa, valot välkkyvät ja seinäpuhelimella voi tilata juomia huoneeseen. Olisittepa kuulleet duettomme, oli ihan hurjan hauskaa, vaikka olimmekin vain kaksin.
Kaipaaaaaaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti