Naran sommitelma

Junapassiviikkomme on ohi ja palasimme toissapäivänä Tokioon. Kävimme pyörähtämässä Narassa, Osakassa, Kiotossa, Kisojissa ja Nozawaonsenissa. Tuon kaiken mahduttaminen yhteen viikkoon oli aika hurjaa, mutta etenkin Nozawaonsenissa oli sellainen olo, että vietimme lomaa loman sisällä! Kuvia kertyi säännöttömästi ja paljon, joten en aio palata niihin kuin ehkä sitten loman jälkee. Niiden läpikäyminen veisi turhaa arvokasta aikaa. Aion siis jatkaa kuulumisilla täältä Tokiosta, jossa meillä on vielä 8 päivää jäljellä. Instagramista löytyy puhelinotoksia tuolta junailuviikoltammekin.

Narassa ohitseni kulki sommitelma, joka jätti silmäni pyöreiksi. Kaksi kuvaa ehdin napata kunnes se oli jo ohi. Toinen tärähti ja toinen on tämä. Kamerani on rikki ja joudun pyörittämään sitä rajoittuneesti manuaalilla, joten ohikiitävien hetkien tallentaminen on haastavaa.

Tänään lähdemmekin kameraostoksille ja tekemään juuri sitä, miltä tuntuu. Junaviikkomme oli melko tiukasti suunniteltu, joten on kerrassaan ihanaa viettää lomaa sponttaanimmin. Hih, eilen pääsin purkamaan patoutuneita shoppailuhimoja Harajukussa!

Nozawaonsen ski resort

Lunta tulee hulluna, vuokrakamat pelaa ja kaakao on lämmintä!

Kenashi vuoren huipulla, 1650 m! Ei valitettavasti vielä niin korkealla, että oltaisiin päästy lumisadetta karkuun pilvien yläpuolelle.

Mikko laske suksilla ja minä tulen vähän hitaammin laudalla perässä, hehe.

Minun kirjava huivi alkaa muistuttaa pukin partaa, jos siihen tarttuu enää yhtään enempää lunta.

Kaakao oli yhtä kallista kuin kotonakin, mutta siinä oli sentään oikeasti maitoa eikä mitään Tazzan vesisekoitusta.

Ehkä ei niin jouluinen päivä, mutta oikein hauskaa on.

Okei, nyt on jätettävä kahvilan lämpö sekä ilmainen wifi ja painuttava takaisin tiheään lumisateeseen. Mainittakoon vielä, että rinteet ovat unelmapehmeitä ja jyrkätkin osuudet ovat nautinnollisia!

Hyvää joulua!

Japanissa on jo joulaaton aamu. Sijaintini on Nozawaonsen, Japanin alpit. Jouluaamiaiseni näytti vähän eriltä kuin yleensä ja seuraavaksi suuntaamme rinteeseen. :) Oikein rentouttavaa joulua kaikille!

Tuuli Tokiossa ja Liisa Ihmemaassa

Taasen on kiire nukkumaan, mutta tässä kuitenkin eilisen kuvasaldoa!

Päivän levitointi

Yksi lempipuistani on nyt ruskan väreissä, puistoissa näkyy punaisia ja keltaisia sävyjä, kesäisin näiden lehdet erottuvat hennon vihreinä.

 Tällä tiellä kaikki kulkijat tulevat toimeen keskenään.

 Vallihauta erottaa vanhan keisarillisin palatsin puutarhat ja modernit rakennukset.

 Luulin, että joulumieltä olisi vaikea tavoittaa Japanissa, mutta joululauluja kuulee joka kuppilassa ja jouluvalot ovat paljon kauniimpia kuin kotona.

 En ollut ainoa, joka näistä piti, monta kännykkäkameraa oli suunnattuna jouluvaloihin huokailujen saattelemina.

Ruokapaikaksi valitsimme Alicen (Fantasy dining) ja ihmemaassa loossitkin ovat teekuppeja. Koko paikka oli ihan utopistinen!

 Myös menu noudatteli Liisa ihmemaassa satua.

 Ylemmän kuvan drinkin ostaja sai arpoa laatikosta itselleen satufiguurin.

 Kani-pastaa. Miksi ihmeessä sanotaan, ettei ruualla saa leikkiä?

Koko outouden kruunasi huippuystävällinen palvelu. Kaikilla tarjoilijoilla oli söpöt univormut ja kauden mukaisesti erivärisiä tonttulakkeja päässä.

Kävimme myös eilen tiedemuseossa (ja maanjäristyssimulaattorissa!), mutta päivän kohokohta oli ehdottomasti ruokailu tuossa ravintolassa. Kuvissa ei näy puoliakaan niistä yksityiskohdista, joita ravintolassa oli. Teidän täytyy siis käydä itse kokeilemassa! ;)

Tänään taas kuvasaldo jäi hämmästyttävän lähelle nollaa. Kävimme valokuvamuseossa, ihanalla lounaalla ja shoppailemassa Harajukussa. Minä hoidan yleensä järkkäripuolta ja Mikko taas videokameraa, joten pääasia on, että edes jommalle kummalle tallentuu jotain. Tänään oli siis videokameran vuoro.

Nyt nukkumaan ja nopeasti, sillä huomenna odottaa Osaka ja Kyoto! Mikon mukaan shinkansen (luotijuna) kulkee neljääsataa tunnissa, katsotaan kuinka tukka putkella palaan blogin pariin muutaman päivän päästä.

Tokio - pelihalleja ja herkuttelua

Tänään vuorossa pikaisesti päivän ohjelma. Kello on jo paljon ja pitäisi päästä nukkumaan, että huomenna ehtii Tsukijiin katsomaan kaiken maailman mereneläviä markkinoille.

Päivä alkoi pommiin nukkumisen jälkeen matkalla Akihabaraan, joka on tunnettu elektroniikasta, mangasta ja maid-kahviloista. Vietimme pelihallissa hyvän tovin. Tarjolla sellaisia kourapelejä, josta voi voittaa vaikka mitä söpöistä pehmoleluista vähäpukeisiin figuureihin. Mikko koukuttui ammuskelupeliin, jossa napataan leikkikivääri kainaloon ja tähdätään ruudulle ilmestyviin vihollisiin, haha. Pelihallien miinuspuoli on kamala meteli.

Tänään tankattiin jo edellisellä reissulla erinomaiseksi todetussa sushiraflassa. Mikon useamman ruokalajin setti maksoi reilut kaksikymppiä ja minun lautanen, jossa oli 6 makia (pientä merilevään rullattua palasta) ja 7 nigiriä (päällinen riisiköntin päällä) kympin. Eniten olin kaivannut rasvaista tonnikalaa ja ai, että se ihan tosissaan sulaa suuhun. Nyt vasta ymmärrän, mitä koko sanonta tarkoittaa!

 Raaka rapu oli kuulemma astetta eksoottisempaa.

 Mikko osti Akihabarasta videokameran ja sitten oli lopulta minun vuoroni shoppailla. Aloitin Shibuya 109:stä, jossa on saman katon alla lähes kaikki, mitä haluan. Esittelen ostoksia joskus myöhemmin! Mikkoa ei oikein hymyilyttänyt siinä vaiheessa, kun viivyin Liz Lisassa tunnin, mutta sitten päästiin sopimuksen mukaan kahvilaan.

Oli lähellä, ettei uskallettu kävellä tähän kahvilaan, koska se näytti niin kalliilta, mutta onneksi kuitenkin teimme niin. Kaunis sisustus kristallikruunuineen, mukavat nojatuolit ja hyvä palvelu tuntui ansaitulta. Taustalla soi instrumentaaliset kauniit joululaulut ja japanilainen jäätelöannokseni (vihreäteejäätelöä, paputahnaa ja sellaisia palleroita, joiden nimeä en kykene muistamaan) toivat sopivan tasapainon kulttuurien välillä!

Nyt ollaan sitten taas hotellilla ja painutaan nukkumaan mitä pikimmin. Oyasuminasai!

Olinkin kaivannut sinua, Tokio

Mahdottomalta tuntunut tenttiviikko selätettiin ja nyt me ollaan täällä. On ehkä maailman siisteintä ja tätä luksusta kestää seuraavat kolme viikkoa. Vaikea käsittää. Yritän päivitellä tänne silloin tällöin, vaikka varmasti tulee jäämään päiviä välistä. Mutta on hauska kirjoittaa, kun tietää, että siellä ruudun takana on monia, jotka innolla näitä lukevat! Pidän postauksen kuvapainotteisina, ettei tuhraannu liikaa arvokasta aikaa.

Vajaan kymmenen tunnin lennolla saatiin unta pari tuntia ja saavuttuamme kentälle hoidimme junapassiasioita kuntoon. Automaatista ostettu jasmiinitee maistui aivan yhtä hyvältä kuin muistinkin! Junamatka kentältä keskustaan sujui leppoisasti maisemia katsellen. Aina täällä vaan jaksaa ihmetellä kaikkea silmät pyöreinä. Hotelliin päästiin kirjautumaan etuajassa ilman lisäkuluja!

 Tokyo Skytree

 Nälkäkärtyn partaalla nuudelilounaalle. Jättimäinen kulho porsaalla kasviksilla vajaat seitsemän euroa.

 Kävimme katselemassa videokameroita ja kävelimme Yurakuchosta hotellillemme Roppongiin. Haluan vain hengittää tätä kaupunkia sisääni, harva asia vetää tälle vertoja.

 Hibiyan puisto oli älyttömän kaunis hämärällä, mutta ilman jalustaa kuvaaminen oli aika mahdotonta. Puissa oli lajikyltit ja metsätieteiden opiskelijana olin tietysti aivan innoissani.

 Kuutamokävely

 Osa puista on karistanut lehtensä ja osa hohtaa kauniin keltaisina, mutta vihreä on vielä yllättävän hyvin vallalla. Päivällä lämmintä oli noin kymmenen astetta ja illat ja yöt ovat viileitä.

Kahden tunnin lentokoneunien jälkeen emme voineet vastustaa enää pään painamista tyynyyn jo puoli seitsemältä ja nyt ollaan sitten hereillä keskellä yötä ja sekaisin kuin seinäkellot! Hehe, kerran sitä vain nuoria ollaan. Pohdittiin, että pitäisikö lähteä baariin, kun menokin olisi kovimmillaan, mutta tyydyttiin japanilaiseen ostosteeveeseen. Aikaeroa on näin talvisin seitsemän tuntia Suomen aikaan lisää.

Kuulumisiin!

Instagram vs DecoAlbum

Julkaisin Instagramissa pari viikkoa sitten tällaisen otoksen.

Meiläläisen makuun, jossa kaikki tarjoillaan mielellään sokerikuorrutuksen kera, Instagram on kuitenkin varsin tylsä kuvanmuokkaaja. Niinpä DecoAlbum pääsi jälleen käyttöön! Se vaan on kerrassaan hyvän mielen kännykkäsovellus.

Ei tarvi kahdesti arvata, kumpi saa ensimmäisen sijan minun arvostelussani. Instagramista minut löytää joka tapauksessa nimellä tuulahdus. Yritän vältellä blogissa kännykkäkuvien julkaisua, joten arjen otoksia löytää sosiaalisessa mediassa tuolta puolen!

Kauaksi kotoa

Meidän perheessä on tapana viettää joulua perinteisellä kaavalla. Riisipuuroa, yhdessä oloa, joulusauna, ruokailu pitkällä kaavalla ja loppuillasta lahjat avataan jokainen vuorotellen. Tähän mennessä olen viettänyt jokaisen jouluni kotona ja niistä noin neljätoista tuossa meidän punaisessa pirtissä. Olen kertakaikkisesti jouluihminen. Viime viikonloppuna, kun näin taas perhettäni, tajusin ensimmäisen kerran, että vähän taitaa tulla ikävä kotijoulua sitten Japanissa. Eniten kaipaan tietysti perhettä, savusaunaa ja avantoa sekä kaikkia jouluherkkuja, jotka tänä jouluna vaihtuvat poikakaveriin, kuumalähdekylpyyn ja nuudeliin ja sushiin.

Kaikeksi onneksi pääsen piipahtamaan vähän vajaan viikon reissun Lapissa heti Japanista palattuani. Äiti lupasi säästää minulle Inarin siian mätiä, jouluherkku numero ykköstä. ♥