InstaJapan part 3/3

Tässä vielä tämä sisäpiirivitsiksi muodostunut talo. Miehet on hassuja ja naiset välillä vähän vaikeita, eikö niin? Okei, onhan se hieno talo ja hyvä, jos Mikosta oli kiva nähdä se! (Jo toistamiseen...)

 Hankin perheenlisäystä Pentax-perheeseeni, kun vanha kamera ei enää kykene nopeisiin suljinaikoihin. Oli myös kivaa päästä vaihtamaan vähän edistyneempään/edistyneemmälle valokuvaajalle suunnattuun malliin, jossa manuaalisäädöt on näppärämpi hoitaa! Suomesta Pentaxeja löytyy huonosti ja Japanissa ne ovat kaiken lisäksi hullun paljon halvempia. Jouduin luopumaan punaisesta väristä, joten ostin kompensaatioksi pitsisen kamerahihnan. Pentax forever ♥

 Kävimme vesibussiajelulla Sumida-joella. Oli hauskaa istuskella kyydissä ja katsella kaupunkia kokonaisuutena. Tokio on niin erilainen tarkastellessa sitä pienessä mittakaavassa ja sitten taas yleisilmeenä.

 Vahakabinetin iloja. Mikko on käynyt Madame Tussaud'lla Lontoossakin ja sanoi, että nuket olivat Tokiossa kakkosluokkaisia Lontooseen verrattuna. Ei se haittaa, koska pääsin kuitenkin yllättämään Bruce Leen.

 Tokion pakollisia nähtävyyksiä, jotka olen kumma kyllä onnistunut kahdella edellisellä kerralla  välttämään. Tokyo Tower on Eiffel-tornin kopio rumemman värisenä ja tietysti siitä piti rakentaa kymmenen metriä korkeampi -.- Ei se mitään, käynti oli hauska ja maisemat mukavat.

Shoppailua Odaiban överissä ostoskeskuksessa. Löysin täältä suihkulähteen lisäksi myös sen valkoisen takin, joka vilahtelee useissa kuvissa.

 Vuosi ehti vaihtua narikkajonossa, mutta jatkui erinomaisesti tanssilattialla. Kävimme siis viisikerroksisella Feria-klubilla Roppongissa. Sisäänpääsy oli kallis, mutta siihen kuului drinkkilippuja, joilla itse pärjäsin koko illan. Porukkaa oli todella paljon, hyvä, jos kulkemaan  saati tanssimaan mahtui. Arviolta puolet olivat japanilaisia ja puolet ulkomaalaisia. Kysyin joltain, moneltako baari menee kiinni ja sain arvioksi aamuseitsemän tai niin kauan kuin juhlijoita riittää! Itse päätimme hipsiä väsyneinä, mutta onnellisena "jo" aamuviideltä hotellille.

 Uuden vuoden seutuvilla, monet ravintolat ja museot sulkevat jopa viikoksi, mutta toiseksi viimeisenä lomapäivänä ehdimme piipahtaa Edo-museossa. Tokioa kutsuttiin siis aikoinaan Edoksi. Esillä oli ihania pienoismalleja, vanhaa taidetta, karttoja kirjoituksia ja esineitä edo-kaudelta länsimaalaisten vaikutteiden saapumiseen saakka.

 Perinteisiä teatteriasuja esillä. Japanilaisessa teatterissa, kabukissa, samat vaatteet ja rekvisiitat kiertävät hyvin pitkiä aikoja. Pointsit sille, joka on joskus astellut vasemmanpuolimmaisilla varvastossuilla!

 Viimeisimpiä aterioita: tonkatsua eli rapeksi paistettua possua riisipedillä. 20 päivää matkustusta takasi sen, ettei ole täysin onneton olo joutuessa lähtemään kotiin. Hymy säilyi huulilla loppuun asti.

 Every adventure must come to an end so another one can begin, right?

Siinä oli tämän reissun Instagram-anti, toivottavasti piditte!

Väriä ja väritöntä

Uudet treenikengät kirkuvat minua käymään intervalleissa, bodypumpissa ja salilla.

 Cooleimmalla kissalla on neonkeltainen sydännenä.

 Olo on kuin nomparellein koristellulla jätskillä.

 Kiipeilijän korppukäsille.

 Sumuinen Viikki

Tänään purettiin materialistisia patoumia, mutta kaikeksi onneksi eniten rahaa kului urheiluliikkeeseen. Kiitos seurasta kamut! Ei kai Itiksessä viihdy viittä tuntia ilman erinomaista seuraa?

InstaJapan part 2/3

Niinku ilmeestä huomaa, edessäni on maailman paras jätskiannos. Olin ikionnllinen maiskutellessani matcha (jauhettu vihreätee) parfait'ta. Kaverina oli matchahyytelöä, makeita riisi"mykyjä" (miten dumpling käännetään?), punapaputahnaa ja kermavaahtoa. Ostettiin kotiin asti matchaa ja tehtiin pari viikkoa sitten siitä jäätelöä koneella ja ei vitsit, maistui aivan Japanilta.

 Tokion kalamarrkinapaikan, Tsukijin, kautta kulkee 2 000 tonnia meren antimia päivittäin. Määrä on käsittämätön samoin kuin lajikirjo, jonka näimme pujotellessamme kojujen lävitse. Kuvassa on pieni tonnikala, isoimmmat olivat, noh isoja. Tsukijin tunnelma oli mielenkiintoisella tavalla täysin poikkeava siitä Japanista, jonka itse olen oppinut tuntemaan. Kohteliaisuus ja jäykkyys oli heitetty syrjään kaupankäynnin tehostamiseksi. Kierroksen jälkeen menimme tietysti syömään elämämme tuoreimmat tonnikalasushit.

 Sitten taas päiväretkellä Kiso-laaksossa, jota Lonely planet lämpimästi suositteli eikä lainkaan syyttä. Retki oli yksi matkamme parhaista päivistä. Teimme noin yhdeksän kilometrin kävelyn vanhanaikaisesta postikaupungista toiseen ja päätimme retken kuumalähde kylpylään panoraamanäkymällä vuoristoon. En edes yritä kertoa, miten uskomatonta oli.

 Fuji kylpi aamuvarhain aivan pienen hetken vaaleanpunaisessa valossa. Onneksi näimme sen itse, vaikkei kamera ehtinytkään mukaan ihmeellisimmän valon hetkellä. Luotijunalla siis matkusteltiin nopeasti ja hyvissä maisemissa.

 Sitten ollaankin jo joulunviettopaikassamme, Nozawa-Onsenin vuoristokylässä, Naganon lähistöllä. Lunta oli paljon, lautailu oli ihanaa ja kuumat lähteet ilmaisia. Tässä yhden kuuluisimman kylpytalon sisäänkäynnillä, minkä jälkeen tietysti miehet menevät omalle puolelleen ja naiset omalleen.

 Hotellimme oli sympaattinen hieman nuhjuinen ryokan-majatalo, jossa futonit pedattiin itse. Tatamin tuoksuisia unia!

 Aamiainen oli katettu seurueittain valmiiksi ruokasaliin ja saavuttuamme saimme kuumat miso-keitot tarjottuna ja riisiä haettiin omatoimisesti. Monesti Japanissa saa juuri tähän tapaan paljon erilaisia asioita, mutta pieniä määriä. Ylimpänä on Nozawa-onsenin oma erikoisuus, nozawana-vihannes, jota kerätään kuulemma vain tällä alueella. Ainakin näin talvisaikaan ne tarjotaan pikkelöitynä. Koostumus on hyvin rapea ja erittäin mehukas, vähän samantapainen kuin parsa, mutta pidän parsasta kymmenen kertaa enemmän... Mikko ihastui nozawanaan ja tarjosinkin yleensä oman osuuteni ritarillisesti Mikolle.

 Metropolitan Government buildingissa kävimme viime toukokuun reissullakin, mutta mielellään sitä käy ilmaisilla näköalapaikoilla useammankin kerran. Hurmasi edelleen.

 Hotellimme sijaitsi Roppongissa ja kävimme todella usein syömässä Tokio Midtown -ostoskeskuksesssa. Ostoskeskusten ravintolat ovat ylipäänsäkin todella ihania Japanissa ja monipuoliset lounaat saa kohtuulliseen hintaan. Tuolla vihannesten seassa nököttää täydelliset kanapallerot. Suomessa kana tuntuu jollain tapaa hyvin arkiselta ruualta. Tuota maistettuani taidan vain todeta, että maustamistaidoissani on kyllä huimasti parantamisvaraa.

 Otin Suomesta mukaan vain kolme asukokonaisuutta, joten enimmäkseen koeajoin uusia vaatteita paikan päällä. Yritin myös kovasti jaksaa vaivautua laittautua aamulla, ettei tarvi myöhemmin katsella valokuva-albumia Zombit lomalla.

 Yhtenä iltana repäisimme ja lähdimme karaeokebaariin. Japanissa tämä ei tarkoita julkista itsensä häpäisemistä, vaan hauskanpitoa kaveriporukalla. Pienet kopit vuokrataan tuntien ja henkilömäärän mukaan. Karaokelaitteisto toimii tableteilla, nupit on kaakossa, valot välkkyvät ja seinäpuhelimella voi tilata juomia huoneeseen. Olisittepa kuulleet duettomme, oli ihan hurjan hauskaa, vaikka olimmekin vain kaksin.

Kaipaaaaaaan.

InstaJapan part 1/3

Kuten mainitsin reissun aikana, päivittelin Instagramia tiheään tahtiin aina hotellilta. Olen edelleen oikein iloinen siitä, että jaksoin niin tehdä! Lähes reaaliajassa päivittäminen on kuitenkin aivan eri juttu kuin jälkikäteen muistelu. Jos seuraat minua Instagramin puolella (tuulahdus) ovat otokset tuttuja, joten laitetaan siis edes kuvateksteihin jotain uutta.

Tokyo Skytree alkoi lopulta pilkottaa junamatkalla lentokentältä Tokioon. Innostus kasvoi samaa tahtia tornin kanssa.

 Akihabaran (nörttikaupunginosa) pelihallit saavat tottumattoman turistin leuat loksumaan. Viihdyimme Mikon kanssa kuitenkin paremmin räiskintäpeliosastolla!

 Olin onneni kukkuloilla, kun jo syksyllä netissä kuolaamani kengät löytyivät vielä kaupoista. Kaiken kukkuraksi Liz Lisalla oli 20 prosentin alennukset, vaikka olisin ilomielin maksanut näistä täydenkin hinnan. Vuoden huipuin kenkäostos, korkoa kummallisen kevyeltä tuntuvat 10,5 cm.

 Puistokävelyllä miellyttävässä säässä. Välikausitakilla ja sukkiksilla pärjäsi melko mukavasti, illan tultua taas oli vähän viileämpää. Parasta oli kuitenkin auringonpaiste. Ilma oli vähän samankaltainen kuin Suomen syksy, mutta ilman kirottua vesisadetta!

 Keisarillinen palatsi on ihana pala vanhaa ja vihreää keskellä elävää kaupunkia.

 Tyytyväinen pariskunta jouluvaloissa

Ja Liisa Ihmemaassa -ravintola, josta kirjoittelinkin jo järkkärikuvien kera.

 Sitten matkusteltiin viikon ajan vähän eripuolilla pääsaarta. Ensimmäinen kohde oli Naran vanha temppelikaupunki, jossa peurat vaeltelevat vapaasti. Muistan ensimmäisen kerran, kuin luin Naran peuroista eräässä blogissa enkä ollut uskoa silmiäni. Nyt, kun siellä on käynyt, on jo pakko uskoa.

 Osakassa pyörähdimme lyhyesti yhtenä iltana. Ensin eksyimme vähän kunnes päätimme vain seurata paikallisen väestön virtaa ja päädyimme katselemaan valoshow'ta joka heijastettiin Osakan linnaan. Tunnelma oli ihana emmekä tainneet nähdä ketään länsimaalaisia koko tapahtumassa.

 Menossa nukkumaan kiotolaisessa halpahotellissa, jossa saatiin maailman huipuinta palvelua ja kaivatut sikeät yöunet.

 Taustalla näkyy kultainen paviljonki, joka oli ihmeellisen kaunis överiäsyydestään huolimatta. En enää lainkaan ihmettele kuvaushullaannusta, joka valtaa kaikki paikalla olevat turistit, joita on muuten sanalla sanoen monta. Ellen väärin ymmärtänyt, on kohde Kioton suosituin.

Osat kaksi ja kolme ilmestynevät lähipäivinä!

Minne menit, tammikuu?

Alkaa olla kuukausi kulunut siitä, kun palasin Japanista. Ehdin käydä pyörähtämässä vajaan viikon kotona Lapissa, missä äiti oli varastoinut minulle kaikkia missattuja jouluherkkuja pakastimen täyteen ja kuusikin sai olla ilokseni loppiaisen yli pirtissä. Sitten alkoi Helsinki-arki.

Siihen on kuulunut:

1. Reeniä. Paljon reeniä. Niinku hartiaseudusta näkyy. Ostin Unisportille puolen vuoden kortin ja olen käynyt ahkerasti kaikenmaailman ryhmäliikunnoissa. Ryhmäliikunnat järjestetään kivenheiton päässä kotoani ja naapuri-Ellillä on samainen kortti kuin minulla eli kynnys lähteä liikkumaan on matalammalla kuin aikakausiin. Kiipeilemässäkin käyn aina, kun vain saan kaverin! Tänään totesin jotain ensimmäistä kertaa elämässäni: liikunta on tuonut minulle energisen olon. Olin kuullut vain huhuja tuosta ilmiöstä, mutta hitsi vie totta se on. Viime viikkoina olen treenaillut viitenä päivänä viikossa ja olen vain älyttömän pirteä päivät pitkät.

2. Hamevaraston käyttöä ja housujen hylkimistä. Uudet ylipolvensaappaat mahdollistavat sukkiksien käytön ilman palelemista talvisinkin! Olen mietiskellyt hiusten saksimista lyhyeen malliin, mutta alan empiä joka kerta, kun saan kiharat oikein hyvään ojennukseen. Onhan ne nyt kuitenkin kivan tyttömäiset kuten muukin tyylissäni.

3. Opiskelijaelämään kuuluvia kivoja iltoja. Sushi oli muuten hyvää! Voisin joskus raapustella tänne vähän ohjeita sen tekoon, kun itsellä alkaa olla jo melko selkeä kuva siitä millaista sen haluan olevan. Heh, arvatkaa pystyinkö luopumaan ohjaksista keittiön puolella tuolla kokkauskerralla.

Ja ai juu, luennoillakin on tullut käytyä sen vähän, mitä lukujärjestys ohjeistaa. Energiaa on vain riittänyt hurjan paljon enemmän kaikkeen muuhun, kun tämä periodi on kevyempi kuin aikaisemmat. Ainut mikä vähän kaihertaa, on kaipuu Japaniin. Olimme siellä peräti kolme viikkoa ja alan olla vihdoin vakuuttunut siitä, että minun on vain yksinkertaisesti asuttava siellä jonkin aikaa, jos aion haaveillakaan saavani siitä kyllikseni. Onneksi elämä on täynnä kaikenlaisia vaihtoehtoja! Palaillaan. :)

Eilisen Odaiba

Käytiin kokeilemassa muutama päivä sitten Tokion yöelämää ja hauskaa oli. Karaoke on todella paljon kivempaa kuin miltä se kuulostaa! Kävimme myös tanssimassa yhdessä yökerhossa, jonka seinät olivat täynnään kuvia klubin omistajasta eri julkkisten kanssa, jotka olivat käyneet klubilla Tokiossa. Jännä kokemus, saa nähdä mennäänkö uutena vuonna uudestaan. Suuri miinus on meidän kummankin mielestä se, että baarit eivät ole savuttomia. Vaatteet roikkuvat jo toista päivää hengarissa ja haisevat edelleen aivan kamalalta.

Joka tapauksessa selvisimme hurjan yön jälkeen huippulounaalle. Äidilläni on japanilainen kielikurssikaveri, joka teki ensimmäiselle Japanin matkalleni vinkkilistan shoppailusta, puistoista ja ravintoloista. Nyt olemme käyneet jo lähes kaikissa paikoissa ja tämä kreikkalainen oli yksi niistä. Lounasaikaan oli mukavan hiljaista, vaikka edellisenä iltana emme mahtuneet ilman varausta syömään. Tarjoilija puhui hyvää englantia ja antoi meille kaikenlaisia vinkkejä ja kyseli meiltä kaikenlaista ruokailun lomassa.

Otimme neljän ruokalajin lounaan, johon kuului kaksi pientä alkupalaa, pääruoka, jälkiruoka ja kahvi/tee sekä viinilasit. Koko komeudelle tuli hintaa naurettavat vajaa 40 euroa. Siis yhteensä. Kahdelta hengeltä. Hotellimme sijaitsee Roppongissa ja olemme olleet erittäin tyytyväisiä sijaintiin, koska lähiseutu on pullollaan hyviä ravintoloita.

Minun pääruokani oli suussa sulavaa mereneläväpasta ja annos oli minulle liian iso!

 Mikolla oli lammasta, leipää ja tzatzikia.

Sitten mentiin Odaibaan, kun sää oli niin mukava ja tuo juna, joka sinne vie tarjoaa kunnon maisemat vähän kalliimmasta hinnastaan huolimatta.

Mikko on opiskelualansa takia innoissaan kaikista isoista mahtavista taloista. Ja minä en ymmärrä. Minä opiskelen metsätieteitä ja innostun uusista puulajeista. Ja Mikko ei ymmärrä.

Teimme pitkän kävelyn ja kiertelimme vähän ostoskeskuksessa. Hämärän tultua kiirehdittiin näköalapaikoille eikä ihan turhaan. Kun kävimme viime keväänä täällä, ei Rainbowbridge ollut yhtä kauniisti valaistu.

 Jouluvaloja ei myöskään oltu unohdettu. Jos jotain olen tämän matkan aikana huomannut niin ainakin sen, että Japanissa rakastetaan jouluvaloja.

Hipsimme vielä Madame Tussaud'lle katselemaan vahajulkkiksia, mutta sieltä kuvat ovat kännykän puolella. Illalla pääsimme kerrankin aikaisin hotellille! Ja sitten huomasin netissä, että Odaibassa olisi ollut ilotulitukset samaisena iltana... Kaikkea ei voi aina saada. (Myöskään blogipostauksia tehtyä ajoissa, kyseessä oli tosiaan jo eilinen.)